Alfa Romeon vuosittainen valmistusmäärä jää noin 200 000 autoon, mutta silti mallivalikoima on varsin laaja. Toki 147 ja 156 ovat teknisesti lähellä toisiaan ja myös syksyllä 2002 ensiesitelty GT pohjautuu samaan perustekniikkaan. GT:n rinnalla Alfan mallistossa on edelleen myös kalliimpi GTV ja sen sisarmalli Spider, jotka pian korvataan Brera-konseptiautosta kehitetyllä mallilla. Keskiluokan coupe-mallien menekki Euroopassa on jäänyt kokonaisuutena sen verran vähäiseksi, että monet valmistajat ovat luopuneet kilpailusta (esim. Ford Cougar, Honda Prelude, Opel Calibra, VW Corrado, Nissan 200 SX). Kilpailijoita ovat mm. BMW 3-sarjan coupe ja Mercedes Benz C- sarjan sportcoupe.
Ulkonäöltään Bertonen muotoilema GT on onnistunut ja todellista kompaktimman näköinen. Korkea vyötärölinja saa aikaan vaikutelman lyhyestä ja korkeasta autosta. GT:n akseliväli on sama kuin 156:ssa, pituutta on 6 cm enemmän ja korkeutta 5 cm vähemmän.
GT:n takaistuimella on kolmipistevyö ja pääntuki kolmelle. Tilaa takana on kuitenkin vain lapsille ja keskimittaa pienemmille aikuisille. Perheautoksi Mazda RX-8 on parempi valinta. Yllättävää GT:ssä on tavarankuljetuskapasiteetti. 320 litran tavaratila on samankokoinen kuin pienissä monikäyttöautoissa. Ison takaluukun ja kahdessa osassa kääntyvän takaistuimen ansiosta kuljetuskapasiteetti vastaa lähestulkoon Golfia. Ja laajennetun tilan pohjan saa lähes tasaiseksi toisin kuin Golfissa.
Ehkä suurin ongelma arkikäyttöä ajatellen GT:ssä ovat istuimet. Voimakas sivutuki on sijoitettu liian kapealle, jolloin istuminen käy rasittavaksi, kun selkä ei pääse lainkaan koskettamaan selkänojaa. Istuin on lisäksi sijoitettu käsittämättömän korkealle, ala-asento on normaalilla perheautotasolla ja tällöin 185-senttisen hiukset ottavat kattoon ja aurinkolippa jää täysin käyttökelvottomaksi. Näkyvyyden autosta voi luokitella kohtuulliseksi. Niin keula kuin perä jäävät näkymättömiin. Kääntöympyrä on erittäin suuri.
Suomessa GT:n moottorivaihtoehdot ovat 2.0 JTS (165 hv) ja 3.2 V6 (240 hv). Niiden lisäksi valmistusohjelmassa on 1.8 (140 hv) ja 1.9 JTD (150 hv). Koeajettu 2,0-litrainen suorasuihkutusmoottori tarjoaa suorituskyvyn, jota ei suoranaisesti voi moittia. Kaasupolkimen nopea välitys ja kauniisti käyvä moottori vaikuttavat osaltaan siihen, että GT:hen tottumaton pitää suorituskyvyn ensivaikutelmaa hyvänä. Tyhjäkäynnin tuntumassa ponnetonta vetoa lukuun ottamatta kyseessä on hyvä perheauton moottori.
GT:n moottorivalikoimassa on selkeä aukko moottorille, joka vastaisi urheilullisen auton ostajan toiveita. Jos 3,2-litrainen on samankaltainen kuin 156 GTA:ssa, se ei ole oikea valinta jokapäiväiseen käyttöön. Lisäksi se on varsin kallis ja ilmoitettu kulutus on 4 litraa korkeampi kuin 2,0-litraisessa, vaikka taloudellisuuteen ei Alfa ole suorasuihkutuksellakaan pyrkinyt.
156:n tapaan GT:nkin ohjaus on nopea. Se on myös yllättävän kevyt. Erityisen tunnokkaaksi sitä sen sijaan ei voi kehua. Suuntavakavuus on moitteeton. Ajonvakautus- ja vetoluistonestojärjestelmät toimivat GT:ssä poikkeuksellisen hyvin. Tällaisena luistonestostakin on todellista hyötyä, kun se estää pyörien merkittävän lipsumisen tappamatta kulkua. Jotenkin ajo-ominaisuuksista jäi tusina-auton tuntu. GT on eräs monista autoista, joiden ajo-ominaisuuksissa ei ole suuria puutteita.
Jousitus oli 156:een perustuvia ennakko-odotuksia parempi, mutta mukavaksi sitä ei mitenkään voi kehua. Tasaisestakin tiestä tulee Alfalla epätasaista, mutta suuret heitot sujuvat paremmin. Jousitus ei nimittäin ole liiallisen kova.
Melutason voi urheilullisten autojen sarjassa luokitella hiljaiseksi. Kehyksettömät ikkunat suhisevat moottoritienopeudessa. Jostakin syystä kitkarenkaat ulvoivat hiljaisessa nopeudessa kuin nastat. Rengasäänet ovat kokonaisuutena normaalia keskiluokan tasoa. Moottorin ääni on kuuluva, mutta sivistynyt.
2,0-litraisen GT:n vakiovarustelu nimeltään Progression sisältää mm. 2-alueisen automaatti-ilmastoinnin, 8 turvatyynyä, ESP:n, 16" kevytmetallivanteet, vakionopeussäätimen, radio/CD:n ja ajotietokoneen. Lisävarusteiden hankinnalle ei siis ole juurikaan tarpeita. 3,2-litraisessa on lisäksi mm. nahkaverhoilu, 17" pyörät ja tasokkaammat äänentoistolaitteet.
Alfojen vaihteensiirto ei ole ansainnut kehuja eikä GT tee poikkeusta. Pitkän kepin liikkeet ovat varsin epätäsmälliset. Kyynärnoja yläasennossa vaihtaminen on lisäksi vaikeaa. Muita olennaisia puutteita hallintalaitteissa ei ole joskaan kytkin ei ole kaikkein helpoimpia. Istuinlämmitys tuntui tehokkaalta ja automaatti-ilmastointi toimi nollakelillä järkevästi.
Sisustuksen muotoilu on kaikilta osin tyylikäs. 2,0-litraisen verhoilumateriaali on nimeltään Alfatex, joka on mikrokuitua. Värivaihtoehdot ovat musta ja harmaa. Sisustusmateriaalit ovat varsin laadukkaat ja kokonaisuutenakin Alfa Romeo on reipasta vauhtia saavuttamassa muita merkkejä laatuvaikutelmassa.
Alfa Romeo GT on monessa suhteessa houkutteleva auto. Sen suunnittelussa on ollut tyylitaju mukana. Se on myös yllättävän käytännöllinen auto.
