1930-luvun lopusta ilmeensä hakeva Chrysler PT Cruiser tuli Euroopassa myyntiin kesällä 2000. Menestys USA:ssa oli ollut niin hyvä, että autoja alettiin kasata myös Itävallan tehtaalla. Euroopassa myynti ei vetänyt yhtä hyvin, ja nyt kaikki autot tulevat jälleen Meksikosta. PT Cruiserin alkuperäinen moottori on 2,0-litrainen 141-hevosvoimainen. Rinnalle on kaivattu tehokkaampaa versiota, mutta sen sijaan Chrysler on esitellyt 1,6-litraisen ja MB:n 2,2-litraisella dieselillä varustetun version, joka on tarjolla myös Suomessa. PT Cruiser on autona luokiteltavissa lähinnä pieneksi tila-autoksi.
PT Cruiser on mitoiltaan tyypillistä Corolla-luokkaa, mutta korkeutta on kertynyt 160 cm eli kymmenisen senttiä enemmän kuin uusissa korkeissa perheautoissa. Tilankäyttö ei muotoilullisista syistä ole erityisen tehokasta, mutta silti sisätilat ovat hyvät. Autossa istutaan korkealla ja sisään kulkeminen on helppoa. Ajoasento on hyvä, mutta takana istuma-asento ei tunnu täysin luontevalta. Tilaa sen sijaan takana on hyvin joka suuntaan. Kokonaisuutena sisätilat ovat samaa luokkaa kuin Opel Zafirassa (viidelle) tai Nissan Almera Tinossa.
Tavaratila on pienten perheautojen HB-mallien parhaimmiston tasoa. Muuntelumahdollisuudet ovat tila-autotyyliin monipuoliset.
PT Cruiserin 2,0-litrainen moottori on sama kuin Sebringissä. Neoniin erona on 2 nokka-akselia. Automaattivaihteisto toimii keskimääräistä paremmin ja suorituskyky on normaalissa ajossa riittävä. Nopeutta lisättäessä 80 km/h vauhdista kiihtyvyys on kuitenkin vaatimatonta ellei käytä kick-downia, jolloin moottori pääsee korkeamman väännön alueelle. Vääntökäyrä on varsin loiva lähelle 4000 kierrosta ja vasta sen jälkeen alkaa tapahtua. Automaattivaihteiston lisähinta on kohtuullinen (1100 euroa) ja ainakin käytettynä myytävistä yksilöistä yli puolet on automaatteja. Vuoden 2002 uutuutena vaihteistossa on käsivalintamahdollisuus.
PT Cruiserin ajettavuus oli kokonaisuutena positiivinen yllätys. Onhan tosin Neonkin melko hyvä ajettava. Alusta toimii hyvin, joskin ainakin Touring-mallin 16-tuumaisilla pyörillä varustettuna esiintyy pientä nypytystä. Ohjaustunnossa olisi hieman parantamista, mutta muuten ajettavuus on kunnossa. Suuri kääntösäde vaikeuttaa ajamista ahtaissa tiloissa.
PT Cruiserissakin (ainakin 16" pyörillä) rengasmelu vaihtelee tien pinnan karkeuden mukaan ja on ajoittain luokiteltavissa voimakkaaksi. Moottorin ääni häiritsee silloin, kun heikon kiihtyvyyden takia joutuu nopeutta 80 km/h:sta lisättäessä vaihdattamaan turhaan pienemmälle. Ovitiivisteet tuntuvat suhisevan jonkin verran. Kokonaisuutena melutaso on keskimääräistä korkeampi.
Varustelu on amerikkalaistyylinen kompasseineen. Vakiona on ABS-jarrut, luistonesto, ilmastointi, kauko-ohjattava keskuslukitus ja neljä turvatyynyä. Touring tarjoaa radio/CD:n, alumiinivanteet ja sumuvalot. Limitedissä on nahkaverhoilu ja kromivanteet.
Sisustus on persoonallinen. Itseäni se ei miellytä, kuten ei erityisemmin auton ulkonäkökään. Kojetaulu on tehty vanhan näköiseksi. Siitä on se haitta, että kiiltävä muovi heijastaa sivuikkunoista paistavaa aurinkoa kuljettajan silmiin. Mittarien luettavuus ei myöskään ole kovin hyvä. Hallintalaitteet toimivat pääosin moitteetta. Virta-avainta ei poisteta viimeisessä vaan toiseksi viimeisessä asennossa. Polttoainesäiliön lukko vaatii avaimen.
Hinnoittelultaan PT Cruiser on hieman muita pieniä tila-autoja kalliimpi. Ilmeisesti ulkonäöstä joutuu maksamaan hieman ekstraa. Ominaisuuksiltaan se ei edusta luokkansa parhaimmistoa. Olennaisia puutteita kääntöympyrää lukuunottamatta ei ole, mutta monissa yksityiskohdissa Zafira, Scénic ja Corolla Verso ovat hieman edellä. Persoonallisuutta hakevalle PT Cruiser on oikea valinta.
