Kuten laajasti tunnettua, Mazda 3 on seuraavan Ford Focuksen ja uuden Volvo S40:n sisarmalli. Kolmosen avulla Mazda tavoittelee suosituimmassa kokoluokassa samaa menestystä kuin luokkaa ylempänä kuutosellaan. Mazdan mukaan edistysaskel 323:een verrattuna on suurempi kuin 626:sta 6:een.
Mitoiltaan uutuus on mittava. Pituutta on parikymmentä senttiä enemmän kuin useimmissa kilpailijoissa. Tilankäyttö ei kuitenkaan ole erityisen tehokasta. Keula on melko pitkä, mutta ennen kaikkea pituutta hukataan peräpäässä.
Takaistuimen selkänojasta pitkän puskurin takaosaan on pitkä matka, mutta silti tavaratila jää pieneksi. Ilmoitettu tavaratila on perusasennossa 300 litraa, kun useimmat kilpailijat sijoittuvat lukemiin 330-350 litraa. Tavaratilaa ei myöskään saa tasaiseksi, vaan taitetut takaistuimet jäävät vinoon kulmaan jostakin syystä yleistyvällä tavalla.
Takaistuintilat ovat kohtuullisen hyvät. Osittain tilantunnetta matkustamossa rajoittaa korkea vyötärölinja. Ensimmäisenä pitkällä takamatkustajalla puutetta tulee polvitilasta. Sedan-mallissa taas pääntilasta. Leveyssuunnassa tilaa on hyvin. Takaistuin on tavanomaista parempi istumamukavuudeltaan.
Etuistuimet tarjoavat hyvän sivuttaistuen. Istuinten mitoitus on melko pieni: istuintyyny on lyhyehkö ja selkänoja matala.
Mazda3:n 1,6-litrainen moottori on perusrakenteeltaan jo monista 323-sukupolvista tuttu ja tarjoaa paperilla tavanomaiset arvot (105 hv/145 Nm). Ilmoitetut kulutuslukemat ovat kilpailijoita suurempia. Ominaisuuksiltaan moottori on ajanmukainen. Ei kaikkein kierrosherkimpiä, mutta vääntöä on tarjolla mukavasti. Dieselvaihtoehtona on PSA/Fordin tuore 1,6-litrainen (109 hv).
Ajettavuus on Mazda3:n parhaita ominaisuuksia. Ohjaus on sähköhydraulisesti tehostettu ja Hakkapeliitta nelosilla ohjaustuntuma oli parempi kuin hyvän ohjaustuntuman mittapuussa Mondeossa kakkosilla. Ajotuntuma on varsin urheilullinen ja auto reagoi nopeasti. Myös suuntavakavuus vaikutti hyvältä.
Jousitusmukavuus ei ole ollut päällimmäinen tavoite. Alusta on melko kova ja tarjoaa keskitasoisen mukavuuden. Pientä huomautettavaa on sekä poikittaissaumojen ylityksissä että suuremmissa heitoissa.
Kolmosen perusmalli on Classic. Siinä on kattava turvallisuusvarustelu, kauko-ohjattava keskuslukitus, radio (CD-soitin lisähintaan) ja manuaali-ilmastointi. 1000 euroa kalliimmassa Elegancessa on lisäksi sähkölasit myös takana, lukuvalot, ulkolämpömittari, nahkaratti ja urheilullisempi verhoilu. Koeajetussa autossa oli lisäksi Touring-paketti, joka sisältää aluvanteet, sumuvalot, ajotietokoneen ja automaatti-ilmastoinnin, joka on yksinkertainen toteutus ilman automaattista puhalluksen suunnan säätöä.
Sisustus on urheilullinen. Elegancessa verhoilu on musta punaisin tai sinisin koristein. Hallintalaitteiden valaistus on tyylikäs punainen, mikä piristää mukavasti kojetaulun ilmettä. Ehkä kuutosesta tuttu alumiini olisi kuitenkin hienostuneempi.
Mittarit ovat persoonalliset, mutta selkeät. Kojelaudan keskiosan katkaisimissa muotoilu on mennyt käytännöllisyyden edelle. Kytkin on helppokäyttöinen.
Ainoa perushintainen ulkoväri on valkoinen. Metallivärivalikoima on normaalia japanilaistasoa laajempi ja mukana on pirteitä vaihtoehtoja.
