Auton koko oli kasvanut muutamalla sentillä joka suuntaan. Hinta oli parantunut varustelu huomioiden pysynyt suunnilleen ennallaan. Entistä pyöreämpi ulkomuoto muistutti lähinnä kutistettua S-sarjan autoa. Ilmanvastuskerroin oli onnistuttu laskemaan 0,30:n tasolle. Sisätilat olivat kasvaneet tuntuvasti. Kojelauta oli esimerkillisen selkeä, joskin kulmikkuudessaan hieman vanhahtava.
Esittelytekstissä korostettiin ekologisuutta. Kokonaisuuteen kuuluivat ympäristöystävälliset, freonittomat valmistusmenetelmät, osien laaja kierrätyskelpoisuus ja vähäpäästöiset neliventtiilimoottorit. Bensiinimoottorit oli esitelty edellisvuonna W124-sarjassa. Pienin eli 180 sai ensiesittelynsä C-sarjassa. Siinä oli tehoa 122 hv. Muut 4-sylinteriset olivat 200 (136 hv) ja 220 (150 hv). Malliston tehokkain oli 280 (193 hv). Hieman myöhemmin tuli C 36 AMG (280 hv).
Uudet dieselit olivat maaliman ensimmäisiä neliventtiilisiä. Tarjolla oli 200 (75 hv), 220 (95 hv) ja 250 (113 hv). Ahdettu diesel saatiin vasta paria vuotta myöhemmin (250 D Turbo/150 hv). Käsivaihteistojen vaihteensiirtomekanismia oli parannettu sujuvammaksi. Automaattivaihteistot olivat 4-portaisia. Huoltovälit olivat pidentyneet 10 000 km:sta 15 000:een.
Kaksoistukivarsin varustettu etuakselisto oli aikaisempaa hiljaisempi. Alhainen melutaso oli muutenkin C-sarjan etuja. Turvallisuus oli ajanmukaista tasoa, mutta vuoden 1997 EuroNCAP-testissä tulos jäi 2 tähteen. Silloinkin varusteena oli jo matkustajan airbag. Alkuvaiheessa vakiona oli kuljettajan airbag, ABS-jarrut ja etuturvavöiden kiristimet.
Mukavuusvarusteluun sisältyi mm. ohjaustehostin, keskuslukitus, lämmitettävät sähköpeilit, sisävalon viivekytkin ja kuljettajan istuimen korkeus- ja kallistussäätö. Uusi lisävaruste MB-sedanissa oli kääntyvä takaistuimen selkänoja, josta tosin joutui maksamaan yli 5000 markkaa. Vakiovarusteluun lisättiin keskuslukituksen kauko-ohjaus jo kesällä 1994.
C-sarjasta oli tarjolla kaikkiaan neljä malliversiota, jotka erosivat toisistaan ennen kaikkea sisustuksen osalta. Classic oli yllätyksetön perusmalli. Sen kanssa saman hintainen oli Esprit, jossa oli Classicia jäykempi jousitus ja nuorekkaampi sisustus.
Urheilullinen alusta oli myös 25 000 markan lisähinnalla tarjotussa Sport-versiossa, jonka sisustus oli ruutukuosinen. Halvempien mallien lisäksi Sportissa oli vakiona urheilulliset etuistuimet, takakyynärnoja, nahkainen ohjauspyörä ja vaihdekepin nuppi sekä AMG-kevytmetallivanteet. Hieman Sportia halvempi oli Elegance, jossa oli jalopuukoristeet kojelaudassa ja ovissa, takakyynärnoja, sähkölasit, nahkainen ohjauspyörä ja vaihdekepin nuppi, säilytyslokerollinen etukyynärnoja ja korinväriset puskurit ja kylkilistat.
Syksyllä 1995 esiteltiin mekaanisella ahtimella varustettu 193-hevosvoimainen C 230 K, jonka moottori oli 2,3-litrainen.
Keväällä 1996 tuli ensimmäistä kertaa C-sarjaan farmarimalli eli T. Perän muotoilu oli E-sarjan T-mallia virtaviivaisempi ja takalasi loivempi. Tähtäimessä olivatkin BMW 3-sarjan tyyppisen elämäntapafarkun ostajat. Tavaratilan pituus oli kuitenkin kohtuulliset 174 cm. T-mallissa oli takaistuimella kolme pääntukea ja 3-pisteturvavyötä. T-mallin osuus myynnistä nousi noin 30 prosenttiin.
Vuodelle 1996 vakiovarustelua täydennettiin mm. sävylaseilla, matkustajan turvatyynyllä (Saksassa jo vuotta aiemmin) ja bensamalleissa sähkötoimisilla etulaseilla. C 230 (150 hv) korvasi C 220:n ja dieselvalikoimasta karsittiin 200 D ja vapaastihengittävä 250 D. Sisustuskankaat uusittiin ja Classic sai jalopuukoristelun ja Espritin keskikonsoli alumiinipinnan. Sportissa oli hiilikuituverhoiltu keskikonsoli ja ruutukangas. Etuvilkut olivat nyt kirkaslasiset ja takavilkut tummat.
Kesällä 1997 oli pienen malliuudistuksen aika. Ulkoisten muutosten havaitseminen tosin vaatii asiantuntemusta. Puskurien alareunaa muotoiltiin spoilerimaisiksi niin edessä kuin takana. Maskin pystyrivoitusta harvennettiin, kylkilistat maalattiin korin väriin ja kapselit/aluvanteet uusittiin. Sisällä oviverhoilut muotoiltiin uudelleen ja virta-avain muuttui elektroniseksi.
Vakiovarusteluun lisättiin mm. sivuturvatyynyt, matkustajan turvatyynyn lastenistuintunnistin, turvavyön voimanrajoittimet, hätäjarrutustehostin, ulkolämpömittari ja vetoluistonesto, jota ei ollut 180:ssa eikä 220 D:ssä. Malliversiot olivat entiset. Verhoilumateriaalit uusittiin jälleen ja varusteissa oli pieniä muutoksia.
Sportin mittarit olivat norsunluun värisiä. Elegancessa oli nyt kevytmetallivanteet. Sportin mustaa verhoilua lukuun ottamatta sisustuksissa oli entiseen tapaan monia värivaihtoehtoja.
Uusia lisävarusteita olivat mm. sadetunnistin ja xenon-valot.
Uusia moottoreita olivat V6:t 240 ja 280. 240 (170 hv) korvasi vähitellen 230:n. 280:ssa oli tehoa hieman aikaisempaa enemmän (197 hv). Nämä moottorit olivat alumiinilohkoisia ja venttiilejä oli vain 18. Saksassa näissä malleissa oli ESP vakiona. C 36 AMG:n korvasi V8-moottorinen C 43 AMG, jossa oli tehoa 306 hv. Kaikki automaattivaihteistot olivat nyt 5-vaihteisia.
Vuoden 1997 lopussa esiteltiin ensimmäinen common rail -diesel C 220 CDI, jossa oli tehoa 125 hv. Se nousi malliston suosituimmaksi moottoriksi. Vuotta myöhemmin 220 D:n korvasi 200 CDI, jonka 2,15-litraisessa moottorissa tehoa oli 102 hv.
Syksyllä 1998 tuli 6-sylinterisiin ilmastointilaite vakioksi ja huippumalliksi tuli C 55 AMG.
Vuosimalliin 2000 ESP saatiin vakiovarusteeksi mm. Suomessa ja Saksassa. Uuden ilmeen saaneessa mittaristossa oli monitoiminäyttö, jossa oli mm. huoltotarpeen ilmaisin. Bensamalleissa oli vakiona vakionopeussäädin nopeudenrajoittimineen.
Automaattivaihteistossa oli nyt käsivalintamahdollisuus keppiä sivusuunnassa napauttamalla.
Sedanien tuotanto loppui toukokuussa 2000, mutta farmarimalli jatkoi vuoden 2001 alkuun. Uuden sedanin esittelyn aikaan maaliskuussa 2000 AMG-mallit pudotettiin pois, 240:n moottori kasvoi 2,6 litraan, 200:n korvasi 200 K (163 hv) ja 180:n moottori kasvoi 2,0-litraiseksi (129 hv). Käsivaihteistot olivat nyt 6-vaihteisia.
C-sarjan vahvuuksia ovat jämäkkyys, jousitusmukavuus, näkyvyys, turvavarustelu, CDI-dieselien ominaisuudet sekä kohtuullisen hyvät tilat. Parantamista olisi ollut ohjauksessa, sivutuuliherkkyydessä ja vaihteensiirrossa. Sedanissa olisi myös saanut olla monikäyttömahdollisuus.
C-sarjan Mercedes on laadukkaasti tehty, pitkäikäinen auto. Se on vielä melko vapaa elektroniikkaongelmista. Suurimpia murheita on ollut vuosimallin 1997 viisivaihteisissa automaattilaatikoissa ja 220 Dieselien ruiskutuspumpuissa. Muita vikoja ovat ohjauksen väljiintyminen (raidetangon päät), kallistuksenvaimentimien kumihelojen kuluminen, vetopyörästön öljyvuodot, syöpyneet jarruputket ja takajarrulevyjen ruostuminen. Vikatilastoissa W202 on menestynyt selvästi keskiarvoa paremmin. Ruosteenesto on kuitenkin tässä sarjassa huonompi kuin edeltävässä tai seuraavassa. Varaosat ovat osittain kalliita.
Suomen rekisteröintitilastossa W202 ei yltänyt 30 suosituimman mallin joukkoon, mutta autoja on tuotu Saksasta runsaasti ja tarjontaa on. Bensakäyttöisenä W202 on saavuttanut suosiota myös nuorison keskuudessa. Ulkoiselta olemukseltaan ja sisutukseltaan W202 on kulmikkuutensa takia vanhentunut nopeammin kuin monet muut MB:n mallit. W202:n seuraajaksi esiteltiin keväällä 2000 uusi C-sarja W203.
