Hybridillä pihistellen Itämeren ympäri - villi Via Baltica

Hybridillä pihistellen Itämeren ympäri - villi Via Baltica
Juttusarjassa seurataan Hyundai IONIQ Hybridin matkaa Itämeren ympäri.

Viime kesänä osallistuimme Hyundain järjestämälle automatkalle Norjasta Italiaan. Tuolloin autona oli vielä kohtuullisen harvinainen Hyundai ix35 Fuel Cell -malli, eli vedystä sähköä tuottava polttokennoauto. Matkan yhtenä etappina oli Hyundain Euroopan pääkonttorilla Frankfurtissa IONIQ-sähköautomalliston esittely. Nyt vuotta myöhemmin IONIQin kolmiosaisesta tuoteperheestä markkinoilla on jo Hybrid- sekä Electric-mallit, plugin-hybidin seuratessa perässä vielä tämän vuoden aikana. 

Viime vuoden matkalta jäi kytemään ajatus siitä, että IONIQ pitäisi päästä kokeilemaan pidemmällä reissulla. Talvella Suomessa kokeilemamme täyssähkö-IONIQ vakuutti sekä nopealla latauksellaan että yleisellä laatuvaikutelmallaan, mutta noin kahdensadan kilometrin toimintasäde olisi vaatinut tarkkaa reittisuunnittelua, joten päädyimme pyytämään matkaratsuksi tämän vuoden reissulle hybrid-mallia. Hyundain maahantuonnille kiitos auton järjestämisestä tarvittavine maastavientipapereineen! 

Miksi Itämeren ympäri?  

Automatkailu Euroopassa tuo monesti ensimmäisenä mieleen laivamatkan Saksaan ja  sieltä suuntaamisen kohti etelää. Myös allekirjoittaneen automatkat ovat aiemmin lähtökohtaisesti suuntautuneet Alppien ympäristöön, mikä on toki hienoa aluetta reissaamiseen. Vaihtoehtona Etelä-Euroopan automatkalle jäin pohtimaan sitä, löytyisikö Suomen lähialueilta mielnkiintoista nähtävää ja koettavaa autoillen. 

Itämeren ympäri ajaessa pystyisi yhdistämään seitsemässä maassa vierailun, joten valinta oli lopulta varsin helppo. Kokonaismatkaa kertyy reittivalinnoista riippuen reilun 3000 kilometrin, joten mahdottoman pitkästä rutistuksesta ei edes ole kyse.  

Matkan ensimmäinen etappi ajettu 

Matkan aloituspisteeksi valikoitui Tallinna, jotta ensimmäinen laivamatka olisi lyhyt ja starttipäivänä pääsisi ajoissa liikkeelle. Paluu tulee tapahtumaa aikanaan Tukholmasta lautalla meren yli.  

Ensimmäiset matkapäivät Via Balticaa ajaessa ovat osoittautuneet yllättävänkin puuduttaviksi. Matka Tallinnasta Liettuaan lähelle Puolan rajaa on vain noin 600 kilometriä, mutta aikaa siihen saa kulumaan yllättävän paljon. Suositeltavaa onkin ottaa Via Baltica itsessään matkakohteena, pysähdellä paljon ja viettää muutamia öitä sen varrella. Esimerkiksi yöpymiset Latvian Riiassa ja Liettuan Kaunasissa jakavat matkan mukavasti kahteen yhtä pitkään osuuteen. 

Kaunas yllätti iloisesti upealla vanhalla kaupungillaan ja runsaalla ravintolatarjonnallaan. Myös hintataso on suomalaisittain todella alhainen. Neljän tähden hotellin keskustasta saa reilulla viidelläkympillä ja hyvän aterian juomineen saa helposti kymmenellä eurolla. Baltiassa hyvänä nyrkkisääntönä voi pitää sitä, että mitä etelämmäksi ajaa, sitä edullisemmaksi hintataso käy. 

Ensimmäiset pari tuntia Tallinnasta lähdettäessä eivät tarjoa sen suuremmin erityistä nähtävää, mutta Pärnussa kannattaa pitää esimerkiksi pitkä lounastauko. Matkan seuraava etappi Pärnusta Riikaan kulkee lähes Riianlahden rantaa myöten, jonka silmänkantamattomiin ulottuvat hiekkarannat houkuttelevat pitämään uimataukoja. Valitettavasti meri ei vilahda tielle asti kuin muutamassa kohdassa, mutta sen olemassa oloa ei kannata unohtaa, vaan pitää uimatauko jossain kohtaa. 

Ajaminen on varsin villiä 

Autoilijan näkökulmasta runsas määrä taukoja saattaa tulla tarpeeseen, sillä meno Via Balticalla on välillä varsin villiä. Tie on periaatteessa kaksikaistainen, mutta välillä autoja kulkee neljäkin rinnakkain. Tausta- ja sivupeilejä kannattaa tarkkailla jatkuvasti eikä provosoitua vaikka peräpuskurissa roikkuisikin koko ajan autoja, se on paikallinen tapa. Latvian puolella tien pientareella on onneksi varsin leveä asvaltointi, joten tietä pystyy antamaan helposti kiireisille.  

Yleisin nopeusrajoitus Via Balticalla on 90 kilometriä tunnissa, mutta liikennevirta tuntuu ajavan pääsääntöisesti noin 110 kilometriä tunnissa. Sen lisäksi monet ajavat jopa noin 150 km/h:n vauhtia, mutta oma nopeus kannattaa pitää suosiolla rajoituksen mukaisena. Jos Suomessa tuntuu olevan paljon nopeusvalvontakameroita, mahdollisesti vielä enemmän niitä löytyy juuri Via Baltican varrelta. Pääsääntöisesti kamerat on kuitenkin sijoitettu sellaisiin paikkoihin, joissa nopeudet on syytäkin saada alas, esimerkiksi taajamiin.

Mikäli lähtee itse ohittelemaan vaikkapa rekkoja, nopeutta kannattaa ottaa suosiolla reilusti. Tie on sen verran mutkitteleva, että hyviä ohitussuoria on turha jäädä odottamaan ja ohi kannattaa päästä mahdollisimman rivakasti. Tienpäällä ei kannata myöskään hätkähtää sitä, että myös rekat ja bussit lähtevät muiden mukana ohituksiin. 

Suomalaisiin teihin tottuneena Via Balticaa on siinä mielessä mukavaa ajaa, että kuopat ja halkeamat loistavat suurimmassa osassa tietä poissaolollaan. EU-rahalla uudistettu tie on yllättävänkin hyväkuntoinen, mikä on varmasti omiaan lisäämään myös ajonopeuksia. 

Miten IONIQ Hybrid on kulkenut?  

Matka-autona toimiva IONIQ Hybrid on yllättänyt positiivisesti etenkin kulutuksen osalta. Valmistaja ilmoittaa yhdistetyksi polttoaineenkulutukseksi 3,6 litraa sadalla kilometrillä, ja ilman etukäteisharjoitteluakin automme mittari on asettunut Via Balticalla vahvasti 3,8 litraan. Toisaalta myös talvella testaamamme IONIQ Electric -täyssähköauto ylsi huippualhaiseen kulutukseen, joten odotukset myös hybridin osalta olivat korkealla. 

Sinänsä tuntuu hassulta ylistää sitä, että auto pitää lupaamansa kulutuksen, mutta kun normaalisti ilmoitettuihin kulutuslukemiin täytyy lisätä jopa yli litran verran ylimääräistä, IONIQin kulutus tuntuu erityisen matalalta. Todennäköisesti saavuttamastamme 3,8 litran kulutuksesta pystyy nipistämään pienellä harjoittelulla vielä muutaman desin pois, mutta viimeistään Saksaan saavuttaessa keskikulutus tulee todennäköisesti nousemaan kovempien nopeuksien vuoksi. 

Ajossa on miellyttänyt myös voimalinjan pehmeä mutta tarvittaessa riittävän räväkkä kulku. Kuusivaihteinen kaksoiskytkinautomaatti on suunniteltu varta vasten IONIQia varten, ja ajossa tämä näkyy sulavasti toimivana täysin nykimättömänä menona. Kaiken kaikkiaan kaksoiskytkinvaihteisto tuntuu toimivan hyvin hybridin kanssa. Ainoastaan tasaisesta nopeudesta suoritettava polkimen pohjaan painaminen saa auton hetkeksi arpomaan sopivaa vaihdetta. Tämän oppii kuitenkin nopeasti huomioimaan ohituksiin lähdettäessä. 

Ohjaustuntumaltaan auto tuntuu itse asiassa varsin saksalaiselta. Jos autoon iskisi jonkin saksalaisen merkin logot ja kuoret, sokkotestissä olisi mahdotonta erottaa autoa korealaiseksi. On mielenkiintoista nähdä, miten IONIQ käyttäytyy myöhemmin matkalla Saksan moottoriteiden kovissa nopeuksissa.

Muotoilussa on menty varsin pitkälti aerodynamiikan ehdoilla, mutta sisätiloissa pisaramainen muotoilu ei näy lainkaan ahtautena. Jos IONIQia vertaa vaikkapa Toyota Priukseen, ensin mainitussa on kiinnitetty enemmän huomiota ajoergonomiaan. Erityisesti keskimääräistä pidempi kuljettaja huomaa eron. 

Autotalli.com
Hyundai IONIQ Hybrid vaihtoautot
Hyundai IONIQ Hybrid uudet autot


Matkakertomuksen seuraavassa osassa kohteena on Varsova ja pureudumme tarkemmin IONIQin navigointi- ja viihdejärjestelmiin.

Hybridillä pihistellen Itämeren ympäri - villi Via Baltica
Kommentit

Uusimmat autoartikkelit