Mondeon ja Primeran tavoin myös Opel on asettanut päämääränsä "puolta luokkaa" ylemmäksi. Auto on kasvanut selvästi edeltäjäänsä suuremmaksi kooltaan ja ennen kaikkea hinnaltaan. Myös ominaisuuksiltaan Vectra on kehittynyt pitkän harppauksen ja laatuvaikutelma on huomattavasti aikaisempia Opeleita korkeatasoisempi.
Sisätilat eivät ole Mondeon ja Passatin veroiset, mutta tilaa on kohtuullisen hyvin joka suuntaan. Ensimmäisenä tässäkin loppuu pääntila 185 senttiä pidemmiltä. Istuimet ovat edessä hyvät, mutta sivutukea löytyy vasta hyvin leveäselkäisille. Takaistuin on poikkeuksellisen mukava. Niin edessä kuin takana istutaan melko korkealla.
Tavaratila on kooltaan tavanomainen, mutta lastausaukko on nykytyyliin kovin pieni. Viistoperä perusmoottorein tulee myyntiin aikaisintaan vuoden lopussa ja farmari ensi vuonna.
1,8-litraisesta moottorista on 110- ja 122-hevosvoimaiset versiot. Koeajetun auton 122-hevosvoimainen ei vaikuttanut kovinkaan puhdikkaalta. 110-hevosvoimainen Mondeo tai 1,6-litrainen Avensis tuntuvat vähintäänkin yhtä tehokkailta. Liikkeellelähdöissä joutuu painamaan kaasua. Kaasun annostelu jonoryöminnässä tuntui ainakin aluksi hieman epämääräiseltä. Ohituksissa tällä moottorilla joutuu monesti vaihtamaan pienemmälle. 110-hevosvoimaisesta ei vielä ole nähtävillä tehokäyriä, mutta suurin vääntö on sama. Seuraava moottorivaihtoehto on 2,2-litrainen, joka on hinnaltaan jo 4000 euroa perusmallia kalliimpi.
Alusta on tukeva, mutta jousitusmukavuus on onnistuttu pitämään hyvänä ja esimerkiksi Mondeota parempana. Jousitus toimii hyvin suurissa töyssyissä ja monissa 55-sarjan renkailla varustetussa autoissa esiintyvää pientä tärinää karkealla pinnalla ei esiinny. Kallistelu vaikutti keskimääräistä runsaammalta. Ohjaustehostin on sähköhydraulinen eikä tarjoa kovin hyvää tuntumaa. Ohjaus on myös kevyt ja melko herkkä. Ajo moottoritiellä on hieman suurpiirteistä. Suomen malleista on tingitty ajovakavuuden hallintajärjestelmä pois. Kääntöympyrä on hieman keskimääräistä suurempi.
Melutaso on kiitettävän alhainen. Ensivaikutelman perusteella Vectra on luokkansa äänettömin. Moottorin ääni on miellyttävä. Rengasmelu on vallitseva äänen lähde, mutta suurista pyöristä huolimatta sekin on tavanomaista vähäisempää.
Varustelu Comfort-mallissa on luokan tavanomaista tasoa. Ilmastointi ja kuusi turvatyynyä löytyy. Selkein puute on ajotietokone, joka löytyy useimmista kilpailijoista. Elegance-malli (lisähinta 1400 euroa) tarjoaa lähinnä koristeita: kevytmetallivanteet, korinväriset ovenkahvat, nahkaratti, lukuvalot ja tasokkaampi verhoilu. Ajotietokonetta ei ole siinäkään.
Sisustuksen muotoilu on pelkistetyn kulmikas ja vaikutelma varsin muovinen. Verhoilu on Comfortissa karkeakuvioista kangasta, jossa on sentään muitakin värivaihtoehtoja kuin musta. Viimeistely sinänsä on kelvollinen.
Hallintalaitteet ovat tavanomaiset ja toimivat. Kytkin, jarrut ja vaihteensiirto toimivat moitteettomasti. Vilkkuautomatiikka oudoksuttaa ainakin lyhyen tutustumisen perusteella. Vilkun joutuu useasti kytkemään käsin pois päältä. Automatiikan saa myös kytkettyä pois käytöstä. Niin etu- kuin takakulmat näkyvät kuljettajan paikalta poikkeuksellisen hyvin.
