PSA:n tuotteiden ja Aygon suurin ero on keulan muotoilu, joka Toyotassa on hieman persoonallisempi. Kaikki merkit päätyivät tuomaan miniautonsa myös Suomen markkinoille, vaikka meillä tämän kokoluokan autojen myynti on hyvin vähäistä.
Miniautomarkkinoiden ikinuoret vanhukset, Twingo ja Ka ovat markkinoilla vain 3-ovisina. Näistä Ka:n takaistuintilat ovat hyvin ahtaat. Takaistuimella on riittävästi pääntilaa, mutta polvitila loppuu jos sekä edessä että takana istuu 180-senttinen.
Kolmikossa leveys on etuistuimiakin ajatellen riittävä ja itse asiassa etuistuimille on hyvin tilaa pitkällekin kuljettajalle. Istuimet on sijoitettu korkealle, mutta pääntilaa riittää. Etuistuimet on sijoitettu oviaukkoon nähden varsin eteen, joten käynti etuistuimille on yllättäen hieman tavanomaista vaikeampaa. Taakse kulku vaatii akrobatiaa 3-ovisessa mallissa. Istuimien muotoiluun ei ole paljon panostettu.
Tavaratila on hyvin pieni. Sinne sopii lähinnä muutama ostoskassi. Kustannusten säästämiseksi ja korin jäykkyyden lisäämiseksi takaluukusta on tehty hyvin pieni, takaluukku on kokonaan lasia. Niinpä nostokynnys on suuri. Selkänoja jää kymmenisen senttiä tavaratilan pohjaa ylemmäksi.
Näkyvyys eteen on hyvä, mutta taakse ja varsinkin takaviistoon näkyvyys on puutteellinen. PSA:n tuotteissa on paremmin varustetussa mallissa oven osalta kylkilistat, Toyotassa ei. Kääntöympyrän koko vastaa sitä, mitä auton koon perusteella arveleekin. Ahtaissakin paikoissa on siis helppo pyöriä.
3-sylinterinen 1,0-litrainen bensakone (50 kW/68 hv) on sama kuin uudessa Yariksessa. Auto on 200 kg Yarista kevyempi, mutta suorituskyky ei vaikuta yhtään pirteämmältä. Tähän saattaa pidempien välityssuhteiden lisäksi osittain vaikuttaa äänieristys: koneen dieselmäinen pörinä rajoittaa kaasupolkimen käyttöä huonommin eristetyssä autossa. Suorituskykyä voi kuitenkin kuvailla riittäväksi: liikenteen rytmissä pysyy vaivattomasti. Pitkällä viitosvaihteella vauhtia saa kuitenkin kerätä pitkään, jos esimerkiksi rajoituksen vaihtuessa 80:sta 100:ksi ei vaihda pienemmälle. Moottori on sinänsä luonteeltaan sitkeä.
Pieni auto on luonnollisesti tarkoitettu ensisijaisesti kaupunkiin, mutta maantielläkin sillä selviää. Paljaalla maantiellä meno on yllättävänkin vakaata, mutta jäisissä urissa auto muuttuu vaikeaksi ajettavaksi. Osittain tämä johtuu ohjauksesta, joka jättää tuntuman tienpinnan tapahtumiin varsin etäiseksi.
Jousitus on melko kova, mutta auton koon huomioiden sitä ei voi moittia epämukavaksi. Luokkaa suuremmat autot tarjoavat kuitenkin miellyttävämpää menoa.
Varustelu on niukka. Perusmalli Access:ssa on ohjaustehostin, ohjauspyörän korkeussäätö, CD/radio, ABS-jarrut ja ESP. Accsess pitää sisällään lisäksi 2 turvatyynyä, sivuturvatyynyt sekä pääntuet myös takapenkkiläisille.
Kalliimpi varustetaso on Active. Sen anti jää hintaan verrattuna vähäiseksi: korin väriset peilit ja ovenkahvat, parempi verhoilu, 2-osainen takaselkänoja, digitaalinen kello radiossa, yläturvaverhot, keskuslukituksen kauko-ohjaus ja sähkötoimiset etuikkunat.
Puuttumaan jää vaikkapa ilmastointi, istuinlämmittimet ja lämmitettävät ulkopeilit. Sisävalon ovikytkin on vain kuljettajan ovessa. Erikoista on myös sähkölaseilla varustetuissa malleissa se, ettei matkustajan ikkunaa saa avattua kuin matkustajan oven kytkimestä.
Peugeot 107:n hinnat liikkuvat noin 10.500-13.500 euron välillä.
Vertailu
