Viimeisimmät tulokkaat Peugeot 307, Honda Civic, Toyota Corolla ja Fiat Stilo olivat korkeita ja erittäin tilavia autoja. Myös Mégane on selvästi edeltäjäänsä korkeampi.
Méganen valikoimasta on jälleen tulossa laaja. Ensimmäisenä esiteltiin kolmi- ja viisioviset, jotka poikkeavat mm. takasivuikkunan muotoilun osalta toisistaan. Tämän vuoden aikana tulevat sedan ja farmari miellyttänevät enemmän konservatiivista ostajakuntaa. Sen sijaan uudesta Scénicistä on tulossa takaosan muotoilultaankin viistoperäistä Méganea muistuttava.
Méganen takaistuintilat ovat luokassaan keskimääräistä ahtaammat. Tilaa on toki hieman enemmän kuin Golfissa, mutta tuoreimmissa kilpailijoissa ja Focuksessa tilaa on selvästi enemmän. Erityisesti polvitilaa on turhan vähän ja selvästi edeltävää Méganea vähemmän. Myös sisätilojen kapeus suhteessa peräti 178 cm:n ulkoleveyteen ihmetyttää. Pääntilaa on kohtuullisen hyvin. Enemmän haittaakin oviaukon mataluus takaistuimelle kuljettaessa. Edessä tilat ovat moitteettomat ja istuma-asento miellyttävän korkea.
Etuistuimien sivutuki on hyvä, mutta istuinosa on turhan lyhyt. Kokonaisuutena etuistuimet ovat hyvät. Takaistuin on hieman upottava. Takaistuimen pääntuet painuvat selkänojan tasolle, mistä taas seuraa se, että ne ovat liian edessä myös ylösnostettuina.
Tavaratilan osalta muotoilijan aivoituksista saadaan kärsiä sisätilojakin enemmän. Tavaratila on kooltaan pieni (330 litraa) ja lisäksi takaluukun polven takia muodoltaan epäkäytännöllinen. Lastauskynnys on poikkeuksellisen korkea ja aukko myös leveyssuunnassa pieni.
Koeajetussa Méganessa oli 1,5-litrainen common rail -diesel, josta otetaan Méganessa tehoa 80 hevosvoimaa ja vääntöä 185 Nm. Pieni, moderni diesel täyttää tehtävässä kunnialla. Käytännön suorituskyky on samaa luokkaa kuin 1,6-litraisella bensamoottorilla. Paikaltaan kiihdytettäessä toki dieselin kapea kierroslukualue häiritsee. Jokainen vaihde on käytävä läpi käyttäen terävin osuus kierroksista hyväksi. Ohituskiihtyvyys on hyvällä tasolla eikä tuota ikäviä yllätyksiä.
Moottorin viritysaste on itse asiassa melko alhainen. Vastaavalla ominaisteho on 1,9-litraisessa moottorissa 100 hevosvoimalla. Moottori esiteltiin alunperin Cliossa 68-hevosvoimaisena versiona. Méganen toinen dieselvaihtoehto on 120-hevosvoimainen 1.9 dCi, jossa on 6 vaihdetta. Bensamoottoreina ovat perusrakenteeltaan tutut 1.4/1.6/2.0 (98/113/134 hv).
Mégane on auto, joka antaa ostajaehdokkaalle paremman vaikutelman kunnon koeajolla kuin myymälässä tutkimalla. Ajettavuuteen liittyvät asiat ovat nimittäin pääosin kunnossa. Ajokäytös on Renaultin tapaan johdonmukaista ja suuntavakavuus hyvä. Sen sijaan sähköinen ohjaustehostin ei tässäkään tapauksessa täytä tehtäväänsä kunnolla. Ohjaus on tavanomaista kevyempi ja tunto keskialueella jää puutteelliseksi. Käännettäessä tunto on hyvä ja palautus on kunnossa. Kevyt ohjaus on toisaalta miellyttävä kaupungissa. Oman auton ohjaus tuntui Méganen jälkeen ihmeellisen raskaalta. Kaupungissa Mégane on muutenkin miellyttävä. Kääntöympyrä on luokassaan normaalia pienempi.
Jousitus toimii laajoissa heitoissa esimerkillisesti. Myös pienet epätasaisuudet ylittyvät jousituksen osalta kelvollisesti, enemmänkin ne havainnoi äänestä. Ääni selittyy koeajoauton 205/55R16-renkailla, jotka myös aiheuttavat jatkuvan värinän tasaisellakin tiellä. Järkevämmällä rengaskoolla auto saattaa olla tältäkin osin mukava.
Méganessa on erikseen varustetasot ja tyylisuunnat. Koeajoauto oli varustetasoltaan perusmalli eli Pack ja tyylisuunnaltaan 500 euroa halvinta Authentiqueta kalliimpi Expression. Expression on koristelultaan selvästi tyylikkäämpi. Kojelaudan alaosa on mustan sijasta vaalea beige ja keskiosassa on alumiininvärinen paneeli. Ruudullinen verhoilukangas on pirteämpi, muttei välttämättä hienostuneempi. Ovenkahvat ja peilit ovat korinväriset. Kalleimmat Dynamique ja Privilege tarjoavat urheilullisen ja ylellisen vaihtoehdon melko kovaan lisähintaan.
Pack varustelu tuntuu hieman tingityltä. Epäolennaisena yksityiskohtana manuaalisesti säädettävät sivupeilit alkavat näyttää oudon vanhanaikaisilta. Samalla tietysti puuttuu peilien lämmityskin. Olennaisinta on se, että manuaalisesta ilmastoinnista joutuu maksamaan lisähintaa peräti 1250 euroa. Ilmastointia ei ole edes Confort-varustetasossa vakiona. Siinä on sen sijaan sadetunnistin, sähköpeilit, lukuvalot, keskikyynärnojat edessä ja takana, sähkölasit myös takana ja ulkolämpömittari. Lisähinta on 1000 euroa.
Lisävarusteista metallivärin hinta on kohtuullinen 350 euroa. CD-radio maksaa 660 euroa eikä ole laadultaan kovin korkeatasoinen. Siitä huolimatta selkeä ja kauko-ohjaimella varustettu merkkikohtainen soitin on paljon järkevämpi valinta kuin japanilainen näppäinhirvitys. Lisävarustelistalta kannattaa poimia myös vakionopeussäädin hintaan 200 euroa. Rengaspainevaroitinta (500 euroa) harkittaessa kannattaa muistaa myös talvirenkaiden antureista aiheutuva välttämätön lisähinta.
Hallintalaitteet ovat selkeät ja toimivat. Mittarit ovat kooltaan ja numeroiltaan tavanomaista pienemmät. Käsijarrukahva on kohde, jota nykyään halutaan muunnella perinteisestä. Renaultin poikittaiskahva on kuitenkin toimiva ratkaisu. Méganessa on Lagunan tavoin avaimen sijasta kortti, joka on luokiteltavissa modernin vaikutelman tavoitteluksi. Mitään hyötyä siitä ei ole eikä toisaalta haittaakaan paitsi että se luiskahtanee taskusta avainta helpommin pois. Avaimeton sisäänkäynti maksaa 900 euroa. Kytkin ja kaasu toimivat kiitettävästi, jarrut ovat monen muun uuden auton tavoin hieman terävät. Kyseessä on lähinnä tottumiskysymys. Myös terävyys saattaa vähentyä kilometrien kertyessä.
Näkyvyys eteen on korkean istuma-asennon ansiosta hyvä. Takanäkymät ovat sen sijaan rajoitetut. Takaikkuna on kooltaan pieni joka suuntaan. Takalasinpyyhkimen puhdistama alue on surkean pieni. Ulkopeilit ovat kunnolliset. Lämmityslaitteen lämpiämisnopeus vaikutti dieselautossa vaatimattomalta muutaman asteen pakkasessa.
Laadullisesti Mégane on noussut reippaan askeleen ylöspäin. Edeltäjän halpa vaikutelma on saatu häivytettyä. Sisustusmateriaalit ovat luokan tavanomaista perustasoa selvästi ylellisemmät.
On kunnioitettavaa, että yleensä tylsiä perusautoja täynnä olevaan luokkaan tuodaan rohkeasti muotoiltu auto. Merkittävämpää on kuitenkin se, että muotojen takia joudutaan tinkimään tärkeämmistä ominaisuuksista. Renaultilla olisi myös riittänyt osaamista parempaan suoritukseen esimerkiksi ohjauksen, äänieristyksen ja monien pienien yksityiskohtien osalta.
Vertailussa Peugeot 307 ja Volkswagen Golf
