Jätä ilmainen ilmoitus

Neljä viimeksi katsomaa autoasi on listattuna tähän.

Suosikkilistasi on täynnä. Voit lisätä enintään 25 kohdetta.

Voit lisätä enintään 25 kohdetta suosikkilistallesi

Autoesittely Mercedes-Benz E-sarja 2002-2003

Kesällä 1995 Mercedes yllätti vanhoillisimmat kannattajansa E-sarjan rohkealla keulan muotoilulla.
Autoesittely Mercedes-Benz E-sarja 2002-2003

Auto oli muutenkin pyöristynyt muodoltaan edeltävään W124-malliin verrattuna. Ilmanvastuskerroin (0,27) oli erittäin alhainen. Ulkomitat olivat kasvaneet maltillisesti ja paino oli jopa hieman pienentynyt. 

Tekniikassa merkittävin muutos oli Mercedeksen ensimmäinen hammastanko-ohjaus, joka oli kylläkin harjoitusversio eikä ansainnut kehuja. Etupyörien tuennassa joustintuet oli korvattu C-sarjan kaltaisilla poikittaistuilla.

Moottorivaihtoehdot olivat aluksi 200 (136 hv), 230 (150 hv), 280 (193 hv), 320 (220 hv) ja 420 (279 hv) sekä dieselit 220 (75 hv), 300 (136 hv) ja uusi 5-sylinterinen turbodiesel 290 TD (129 hv). Lisäksi muutamissa maissa oli tarjolla 250 D. Turbodieselin teho oli vaatimaton ottaen huomioon, että kyseessä oli välijäähdytyksellä varustettu suorasuihkutusdiesel. Muut dieselit olivat neliventtiilikansilla varustettuja, vapaasti hengittäviä esikammiodieseleitä. 

Bensamoottorit olivat neliventtiilisiä. Suurempi nelonen oli siis kasvanut 2,3-litraiseksi, muut olivat lähes ennallaan.

Aivan uusi turvavaruste oli etuturvavöiden voimanrajoitin.

Mukavuusvarusteluun sisältyi kauko-ohjattava keskuslukitus, sähkölasit, sadetunnistin, takaistuimen alaskääntyvät pääntuet.. Lisävarusteena saatavaan ilmastointiautomatiikkaan sisältyi ilmanlaatumittari ja aurinkotunnistin.

Perusmalli oli Classic (ylempi kuva). Sen kojelaudan koristeet olivat plataaninvärisiä. Sisustusvärit olivat musta, sininen, beige ja harmaa. Maskissa oli kaksi poikittaislistaa.

Elegancessa puuosat olivat aitoa pähkinäpuuta. Varusteluun kuului Classicin lisäksi nahkaratti, 10-reikäiset kevytmetallivanteet, ovivalot, lehtitaskut etuistuimissa, himmentyvä sisäpeili ja turvavyön mukavuustoiminto.

Avantgarden (alempi kuva) varustelu oli suunnilleen sama kuin Elegancessa. Koristeet olivat vaahteraa, kevytmetallivanteet 5-reikäiset, alusta oli urheilullinen ja maskissa 5 kromilistaa.

Keväällä 1996 esiteltiin uusi T eli farmarimalli, jonka muhkea perä kätki sisäänsä peruasennossa 600-litraisen ja laajennettuna peräti 1975-litraisen tavaratilan. Tavaratilaan sai myös lisäistuimen selkä menosuuntaan kahdelle lapselle. 

Moottorivalikoima kehittyi MB:n tapaan vähitellen: kesällä 1996 oli vuorossa E 50 AMG ja vuoden lopussa 6-sylinterinen turbodiesel E 300 TD (177 hv). 

Helmikuussa 1997 tulivat uudet V6:t E 280 ja E 320. Samaan aikaan mallistoon lisättiin jatkuvalla nelivedolla varustettu 4-Matic. Lokakuussa 1997 tulivat E 430 ja E 55 AMG sekä 230:n korvannut V6-poerheeseen kuuluva 240.

Olennaisin moottoriuutuus oli kuitenkin kesällä 1998 esitelty 2,15-litrainen Common Rail -diesel, jolla siirrettiin 220 D ansaitusti museoon. Uusi moottori oli tarjolla kahtena tehoversiona. E 200 CDI:ssä oli tehoa 102 hv ja vääntöä 235 Nm. E 220 CDI:n lukemat olivat 125 hv ja 300 Nm.

Sivuturvatyynyt tulivat vakioksi vuosimalliin 1997.

Turvavarustusta täydennettiin edelleen vuosimalliin 1999: vakioksi tuli matkustajan airbagin istuintunnistin, vetoluistonesto, jarruassistentti ja ovien lukitus ajon aikana. Elegancessa oli xenon-valot. Ilmastointilaite tuli vakioksi 320:aan ja 420:ssa se oli automaattinen. 420:ssa oli nyt vakiona myös radio.

Syksyllä 1999 oli faceliftin aika. Uudistetun mallin paras tuntomerkki on peileihin sijoitetut sivuvilkut.

Keulan muotoilussa oli myös enemmän muutosta kuin ensi vilkaisulla voisi uskoa. Keula oli pari senttiä aikaisempaa matalampi: maski oli matalampi ja valot sijoitettu alemmaksi. Ajovalot olivat myös hieman aikaisempaa kapeammat. Ilmanottoaukot oli muotoiltu virtaviivaisemmin ja ajovalojen alapuoliskon kehys oli samaa palaa puskurin kanssa. Ovenkahvat ja kynnyspalkkien verhoukset olivat korin väriset. Takavalot olivat uudet ja farmarissa oli ylhäällä matala lisäjarruvalo.

Moottoreista uusia olivat 5- ja 6-sylinteriset 270 CDI (170 hv) ja 320 CDI (197 hv), jotka korvasivat aiemmat 2,9- ja 3,0-litraiset dieselit. Samalla nelisylinteriset dieselit varustettiin säätyväsiipisillä ahtimilla ja näiden mallien tehot ja väännöt nousivat tuntuvasti (200: 115/250 ja 220: 143/315). Dieselien laturit olivat nyt vesijäähdytteisiä.

Bensamoottorit olivat ennallaan, mutta nekin saivat dieselien tavoin 6-vaihteisen käsivaihteiston.

Uusia vakiovarusteita E-sarjassa oli ESP, etuistuinten korkeuden ja selkänojan säätö sähköllä sekä ikkunaturvatyynyt, jotka suojasivat sekä etu- että takamatkustajia. Lisävarusteena sai myös takaistuimen sivuturvatyynyt. Lisäksi vakiona oli nyt ajotietokone, kahdeksalla kaiuttimella varustettu radio ja vakionopeussäädin myös manuaalivaihteisissa. 

Matkustamossa muutokset olivat pieniä yksityiskohtia. S-sarjan kaltaisessa monitoimiohjauspyörässä oli ajotietokoneen, radion ja puhelimen tärkeimmät käyttökytkimet. Mittaristossa oli entistä suurempi monitoiminäyttö ja lisävarusteeksi oli tullut Comand-näyttö keskikonsoliin. 

Verhoilumateriaalit olivat uusia ja aikaisempaa laadukkaampia. Laadukkuutta oli haettu myös monissa pienissä yksityiskohdissa, kuten vaimennettu hansikaslokeron kannen avautuminen, takaniskatukien kääntö alas vaimennetusti ja takaluukun kohdevalo ja kuormankiinnitysverkko. Koripeltien väliset saumaraot olivat aikaisempaa pienempiä.

Varusteluvaihtoehdot olivat edelleen Classic, Elegance ja Avantgarde. Classicissa oli uudet pökykapselit ja muissa uudet kevytmetallivanteet. Verhoilukankaat oli uusittu kaikissa versioissa. Classicin jalopuulistat olivat mantelia, Avantgardeen voitiin nyt valita mustan vaahteran ohella punaruskea sapeli. AMG:n verhoilussa oli kolme nahkavaihtoehtoa.

Vuosimalliin 2002 E 200 sai kompressoriahtimen ja teho nousi 163 hevosvoimaan. E 240:n moottori kasvoi 2,6-litraiseksi, mutta teho ja mallimerkintä säilyivät ennallaan.

YLEISTÄ E-SARJASTA

W210:n edeltäjä W124 on saavuttanut maineen kestävänä autona. Se oli auto, jonka laatu tehtiin tarkastamalla ja käyttämällä hyvälaatuisia osia. Kustannustehokkuuden nimissä laadunvarmistuksesta tingittiin ja komponenttivalmistusta kilpailutettiin. Niinpä W210 on monessa suhteessa laadultaan heikompi auto kuin edeltäjänsä. Erityisenä ongelmana on ollut ovien ruostuminen. Myös muilta osin ruostesuojaus on korkeintaan keskitasoinen ainakin vuosimalliin 1999 asti. Ongelmia on ollut myös voimansiirron öljyvuotojen ja 220 D:n ruiskutuspumppujen kanssa. 2,3-litran moottori on kärsinyt nokka-akselivaurioista. Sähkövikoja on esiintynyt mm. käynnistysmoottoreissa, latureissa, virtalukoissa ja ajonestolaitteissa. 

Kaikesta huolimatta W210 on hyvin tehty auto. Se oli aikanaan kolariturvallisuudeltaan parhaimmistoa ja päihittää vielä tämän päivän pienet perheautot. Turvavarustelu on runsas, mutta mukavuusvarusteita on vakiona niukasti. Alkuvuosien dieselit ovat nykymittapuun mukaan antiikkisia, mutta CDI:t ovat edelleen ajanmukaisia. Bensamoottorit ovat ominaisuuksiltaan lähinnä keskinkertaisia poikkeuksena E 200 K, joka on taloudellinen ja samaan aikaan voimaa löytyy enemmän kuin esim. E 240:sta.

W210:n ongelmana käytetyn auton ostajan näkökulmasta on korkea hinta. Samalla rahalla saa hyviä uusia autoja. Enää W210-sarjan tapauksessa ole niinkään varmaa, että käytetyllä Mercedeksellä on edessään enemmän kilometrejä kuin vastaavan hintaisella uudella. Samanhintainen uusi keskiluokan perheauto tarjoaa paremman kolariturvallisuuden, huomattavasti paremman varustelun ja useimmissa tapauksissa paremmat ajo-ominaisuudet.

Seuraaja W211 esiteltiin sedanina keväällä 2002 ja farmarina vuotta myöhemmin.

Vertailussa Bmw 5-sarja ja Audi A6

Sammio
Alma MediaPartners Oy © Alma Mediapartners Oy
Autouutiset muissa Alma Median verkkopalveluissa
Iltalehti.fi autot | Kauppalehti.fi autot | Aamulehti.fi autot
Kilpailuta autohuolto
AutoJerry.fi
Vertaile ja varaa katsastus:
Katsastushinnat.fi