Jätä ilmainen ilmoitus

Neljä viimeksi katsomaa autoasi on listattuna tähän.

Suosikkilistasi on täynnä. Voit lisätä enintään 25 kohdetta.

Voit lisätä enintään 25 kohdetta suosikkilistallesi

Autoesittely Renault Clio III 2006-2012

2000-luvun alkuvuosina pikkuautot kasvoivat ja kehittyivät nopeasti, ja vuonna 1998 esitelty Renault Clio II vanhentui nopeasti.
Autoesittely Renault Clio III 2006-2012

Syksyllä 2005 julkistettu kolmannen sukupolven Clio kasvoi tuntuvasti: pituutta tuli lisää 17 cm, leveyttä 7 cm, korkeutta 6 cm ja akseliväliä 10 cm. Edellinen sukupolvi jäi edelleen tuotantoon uuden rinnalle ja vanha tunnettiin Suomessa nimellä Clio Storia. Uuden mallin myynti Suomessa pääsi käyntiin maaliskuussa 2006.

Clion ahdas takapenkki vaihtui kolmannessa sukupolvessa tuntuvasti väljempään. Kilpailijoista tuossa vaiheessa samaan ylsivät vain Fiat Grande Punto ja Toyota Yaris. Etutiloiltaan Clio oli myös yhtä tilava kuin monet luokkaa suuremmat autot ja toimiva ajoasento löytyi etenkin lyhyille kuljettajille. Myös tavaratila oli luokkansa suurimpia. Laajennettuna tasaista tavaratilan pohjaa Clio ei kuitenkaan tarjonnut, vaan pohjaan jäi porras.

Clio perustus Renault-Nissanin perusrakenteeseen ja sen sukulaismalleja olivat Nissan Micra, Dacia Logan ja Renault Modus, myöhemmin myös Nissan Note ja Dacia Sandero. Takapäässä oli nyt Méganen kaltainen yhdystukiakselisto ja vääntösauvajousista oli luovuttu.

Clion perusmoottori oli tuttu 1,2-litrainen, jossa oli tehoa 55 kW/75 hv. Suosituimmaksi nousi 1,4-litrainen (72 kW/98 hv). Tehokkain bensamoottori oli alkuvaiheessa 1,6-litrainen (82 kW/112 hv). Siihen sai myös automaattivaihteiston. 1,5-litraisista Nissanin kehittämistä dieseleistä Suomessa oli hinnoiteltu vain heikkotehoisin eli 68-hevosvoimainen (50 kW).

Pienin bensamoottori on suorituskyvyltään melko vaisu, joten maantiellä 1,4-litrainen on paikallaan. Se on kierroksia käytettäessä pirteä, mutta tarjoaa pienillä kierroksilla hyvän sitkeyden. Pienitehoinen diesel vastaa odotuksia modernin dieselin voimasta paremmin kuin pienestä teholukemasta voisi päätellä ja sen moottori on luonteeltaan nöyrä. Tarkemmat arviot moottoreista täytyy kunkin tehdä oikealla autoyksilöllä, sillä autoja on tuotu maahan erilaisilla vaihteiden välityksillä.

Clio tuotiin Suomeen niukasti varusteltuna. Perusmallissa oli vakiona ABS-jarrut, 4 turvatyynyä, kauko-ohjattu keskuslukitus, ajotietokone ja sumuvalot. 700 euroa kalliimpi Confortkaan ei tuonut paljon lisää: siinä tuli pääturvatyynyt, sähkölasit edessä, 2-osainen takaselkänoja ja hansikaslokeron valaistus. Expressionissa oli lisäksi manuaalinen ilmastointi ja kuljettajan istuimen korkeussäätö. Kallein Dynamique paransi sisustuksen tasoa ja toivat mukanaan sähkölasit edessä. Clion perusmallien sisustus oli yllättävän muovinen kilpailijoihin verrattuna. Viimeistelyn laatu sinänsä oli kunnossa.



Syksyllä 2006 esiteltiin perinteinen huippumalli Renault Sport. Siinä oli 197-hevosvoimainen vapaastihengittävä 2,0-litrainen moottori, jolla ripeä eteneminen vaati reipasta kierrosten käyttöä. Ajettavuutta kehuttiin ja ohjausongelmat oli tässä versiossa ratkaistu. Vakiovarusteena Renault Sportissa oli mm. ESP, automaatti-ilmastointi, vakionopeussäädin ja 17” aluvanteet.

Huhtikuussa 2007 tuli Clio Rip Curl, jossa oli Expression-varusteiden lisäksi mm. nahkaratti ja radio/CD. Sisustuksessa oli pirteitä kirkkaanpunaisia koristuksia. Rip Curl -mallin myötä Clion moottorivalikoimaan tuli uusi 1,2-litrainen bensaturbo 1.2 TCe. Pienellä turbolla saatiin hienosti voimaa jo melko pienille kierroksille ja huipputehoksi 74 kW/100 hv. Tyhjäkäynnin tuntumassa tämä moottori on kuitenkin voimaton, kun ahtimesta ei vielä ole apua.

Vuoden 2008 alusta tehdas otti maahantuonnin itselleen ja varustetasot uusittiin. Halvimmassa Authentiquessakin oli nyt vakiona radio, 2-osainen takaselkänoja, sähkölasit edessä ja pääturvatyynyt. Expressionissa oli lisäksi ilmastointi, kuljettajan istuimen korkeussäätö sekä sähkötoimiset ja lämmitettävät peilit. Dynamiquessa oli ESP, 15” aluvanteet ja tasokkaampi sisustus. Moottorivaihtoehdot olivat nyt 1.2, 1.2 TCe, 1.5 dCi (68 hv) sekä Renault Sport.

Pienten farmarien harvalukuista valikoimaa Renault täydensi keväällä 2008 esitellyllä Clio Sport Tourerilla. Nimensä mukaisesti siinä ei ollut haettu maksimaalista tavaratilaa ja perä oli melko voimakkaasti viistottu. Litratilavuutta oli kuitenkin perusasennossaan 439 litraa eli tuntuvasti perus-Clion 288 litraa enemmän. Akseliväli oli sama, joten matkustamossa lisätilaa ei ollut kuin hieman enemmän pääntilaa takaistuimella. Moottoriksi sai myös 1,6-litraisen, joka muista malleista oli pudotettu tuontiohjelmasta.

Kevään 2009 faceliftissä keulan muoto sovitettiin uudempien Renault-mallien tyyliin. Maski oli vain kapea viiru ja alempaa säleikköä puskurissa oli tuntuvasti suurennettu. Myös takapuskuri oli merkittävästi erilainen kuin aikaisemmin. Sisustuksessa oli parannettu materiaaleja. 1,6-litrainen bensamoottori korvattiin manuaalivaihteisessa versiossa uudemmalla 128-hevosvoimaisella, joka ei kuitenkaan tullut Suomeen. Sport-mallin teho nousi 201 hevosvoimaan. ESP oli vakiona kaikissa facelift-malleissa. Muuten varustelut olivat pääosin ennallaan. Authentiquessa oli nyt kuljettajan istuimen korkeussäätö.

Vuoden 2009 lopussa esitellyssä. Exception-mallissa oli Expressionin lisäksi automaatti-ilmastointi, 15” aluvanteet ja muita koristeita. Sitä seurasi maaliskuussa Clio Anniversary, jossa oli vielä nahkaratti.

Hieman pitkäaikaisempi erikoismalli oli myös maaliskuussa 2010 esitelty Clio 1.2 TCe S. Sen varustelu pohjautui myös Expressioniin ja sisälsi pitkän listan koristeita, näkyvimpinä teippaukset helmoissa ja katossa sekä takaspoileri.



Syyskuussa 2011 Authentique- ja Expression-mallien väliin tuli Trend-varustelu, jossa oli mm. manuaali-ilmastointi, sähkötoimiset ja -lämmitteiset peilit sekä sisustuksen alumiininväriset koristukset.

Clio III:n taival pikkuautoluokassa alkoi vahvasti, sillä auto valittiin Vuoden Autoksi 2006 ja lisäksi se saavutti ensimmäisenä pikkuautona 5 tähden tuloksen Euro NCAP -kolaritestissä. Clio myös nousi lyhyen tauon jälkeen luokkansa myydyimmäksi autoksi Euroopassa vuonna 2007.

Ominaisuuksien osalta Cliosta nousee päällimmäiseksi yksi negatiivinen seikka: ohjaus on erittäin tunnoton. Tehostus on etenkin kaarteissa liian voimakasta, ohjauksen palautus on heikkoa ja tuntuma tienpinnan tapahtumiin jää ohueksi. Muilta osin ajettavuus on mallikasta ja jousitus pikkuautoksi mukava. Myös äänieristys on luokassaan varsin hyvä.

Talviominaisuuksillaan Clio ei loistanut, vaan sijoittui TM:n vuoden 2007 talvitestin viimeiselle sijalle 20 auton joukossa. Testin mukaan tietokonepeliä muistuttavan ohjaustunnon lisäksi valot, lämmityslaite ja sähkölämmittimet arvioitiin enintään tyydyttäviksi.

Vikatilastoissa Clio III menestyy edeltäjiään paremmin ja sijoittuu keskiarvon tuntumaan. Ruostesuojaus oli kunnossa jo edeltävissä malleissa. Eniten murheita on ollut elektroniikan kanssa. Alustan nivelet ja kumit sekä jarrut ovat katsastustilastoissa saaneet huomautuksia keskimääräistä useammin. Huoltokustannukset ovat keskimääräistä kalliimmat. Jakohihnan  ja vesipumpun vaihto on 1,2-litraisissa poikkeuksellisen työläs ja aikaa vievä. Vaihtoväli on 4 vuotta. Kytkimen vaihto on myös poikkeuksellisen kallis. Sport Tourer valmistettiin Turkissa. Perus-Clioja tuli Ranskasta ja Sloveniasta.

Euroopan myyntitilastossa Clio säilyi kärkitiloilla, mutta Suomessa kauppa ei käynyt. Vuonna 2006 Clio oli rekisteröintitilastossa sijalla 47 ja sen jälkeen sijoilla 63-95. Käytettynä Clion saa moneen kilpailijaan verrattuna edullisesti eikä ominaisuuksissa ole olennaista eroa ohjausta lukuun ottamatta. Neljännen sukupolven Clio tuli Suomessa myyntiin vuoden 2012 lopussa.

Sammio
Alma MediaPartners Oy © Alma Mediapartners Oy
Autouutiset muissa Alma Median verkkopalveluissa
Iltalehti.fi autot | Kauppalehti.fi autot | Aamulehti.fi autot
Kilpailuta autohuolto
AutoJerry.fi
Vertaile ja varaa katsastus:
Katsastushinnat.fi