Menu
Menu
Lahtelainen viestintäalan yrittäjä Sami Turunen siirtyi leasingautoilijaksi. Autoihin intohimolla suhtautuva Turunen kertoo, kuinka päätyi lopulta hankkimaan 2-sarjan BMW:n yritysleasingilla.
Olen aina tykännyt autoista, olen aina ajanut mielelläni ja paljon. Olen ajanut uusilla, vanhoilla, vähän tai paljon käytetyillä autoilla. Olen ajanut omilla autoilla, työsuhdeautoilla, yksityisiltä tai liikkeestä hankituilla autoilla. Eri merkkejä on riittänyt, mutta lähes puolet parista kymmenestä autostani on ollut Bemareita – osa tuli sattumalta, viime vuosina ne ovat olleet hyvinkin harkittuja hankintoja.
Kolme vuotta sitten koitti uusi elämänvaihe, kun loputtomiin yt-neuvotteluihin kyllästyneenä nostin käteni ja sanoin, että ”nyt mä lähden”. Työläisestä tuli yrittäjä.
Yrittäjätaipaleen alkuaikoina ajelin käytetyillä, mutta huolella valikoiduilla autoilla – osin siksi, että tuoreella yrittäjällä ei ollut rohkeutta isoihin investointeihin. Se oli myös taloudellisesti järkevää: yhtälö, johon kuului halpa auto, kilometrikorvaukset ja puolen vuoden päästä hankintahinnalla eteenpäin myyty kottero oli taloudellisesti kannattava konsepti.
Yrittäjäura lähti kuitenkin lentoon, keikkaa on piisannut ja kilometrejä on kertynyt. Siksi pikkuhiljaa heräsi ajatus, että miksi en hankkisi uutta autoa, koska yritysleasingilla ajaminen ei lopulta tule kovinkaan kalliiksi. Miksi en ottaisi luotettavaa, vähävaivaista leasingautoa ja samalla toteuttaisi autohaaveitani?
Leasingia puolusti myös se, että vaikka uutta autoa haluankin, en halua sellaista omistaa. Kaikessa muussakin elämässäni olen karsinut tavaraa ja omistamista, ja vuokraaminen ja asioiden hankkiminen palveluna on yleistynyt muutenkin kaikilla elämänaloilla.
Auto ei ole myöskään kovin kannattava sijoitus – en halua sitoa rahojani vuosikausiksi tai murehtia hinnan laskua ja jälleenmyynnin vaivaa. Uusissa autoissa on toki takuu, mutta silti en halua ottaa riskiä, että yllättävät isot remontit aiheuttavat kaikenlaista vaivaa sijaisautojen ja muiden järjestelyjen suhteen.
Kun kirjanpitäjäkin rohkaisi ja sanoi minun ansaitsevan kivan leasingauton, ei mikään enää pidätellyt autokuumeista.
Prosessi käyntiin. Alku oli helppo, koska tiesin, mitä tarvitsen – tai ainakin, mitä haluan. Se oli BMW 2 Coupe, M Sport-varusteilla ja automaattivaihteistolla – linjakas, kompakti, eleettömän tyylikäs ja riittävän äreäkulkuinen. Koska lapset ovat lentäneet pesästä, ison auton tarvetta ei ole, ja kaksi ovea riittää. Tärkeintä, että takakonttiin mahtuu golfbägi ja istuin kaadettuna talvella sukset.
Autossa ei ole erityisrunsasta varustelua, enkä kaipaa tilpehööriä tai joutavia kromilistoja. Tärkeintä on ajamisen oikea tuntu, ja muutama hyvä perusvaruste, kuten vakionopeudensäädin, mainiot istuimet, automaatti-ilmastointi sekä hyvät viihde/infotoiminnot.
Niin yritys- kuin yksityisleasing on minulle tuttu aihe, koska olen kirjoittanut aiheesta jutun jos toisenkin. Sitä kautta leasingin periaatteet, eri yhtiöt ja nettisivustot ovat tulleet varsin tutuiksi.
Niinpä sain nopeasti tarjouspyynnöt liikkeelle leasingyhtiöille. Kaksi pyyntöä lähti Autotalli.comin kautta, ja yksi vielä suoraan kolmanteen yhtiöön. Tarjoukset tulivat, tarkensin kaikkien sisältöä samalle viivalle ja tein nopean vertailun. Suuria eroja ei ollut, mutta voittaja löytyi – sen ratkaisi nopein palvelu, selkein tarjous ja mutkattomin prosessi.
Auton kuukausittaiseksi leasingmaksuksi muodostui hieman yli 800 euroa. Täyteen huoltoleasingiin sisältyy sovitut kilometrit (25 000 km / vuosi), huollot ja korjaukset, renkaat vaihtoineen, huollon sijaisauto ja pientarvikkeet – käytännössä kaikki muu paitsi polttoaine ja vakuutukset. Vakuutuksetkin olisivat järjestyneet, mutta siinä käytin omaa, pitkäaikaista vakuutusyhtiötäni.
Auto siis tilaukseen, sen hetkinen keskihintainen auto myyntiin ja uuden auton saapumista odotellessa halpa kesäauto taas alle.
Odottavan aika on pitkä, ja aika hidastui lopulta mateluksi, sillä toimitusaika venähti reilulla kuukaudella tehtaan kesäruuhkien vuoksi. Mutta viimein iltalenkillä ollessa huomasin auton seisovan autoliikkeen pihassa, Sunset Orange -sävy himmeästi loppukesän illassa hohtaen. Koska automyyjäni oli kesälomalla, otin aamulla yhteyttä autokauppaan ja ilmoitin, että en odota myyjän paluuta, tulen hakemaan autoni iltapäivällä.
Se oli juuri sellainen kuin halusin. Näytti yhtä hyvälle kuin esitteissä ja siinä oli jäljittelemättömän uuden auton tuoksu. BMW:n maahantuonnista saatu tieto siitä, että samanmallisia ja -värisiä yksilöitä ei ole Suomessa kuin viisi, lisäsi vielä ajamisen iloa.
Nyt auto on ollut alla nelisen kuukautta. Sain mitä hain, ja tyytyväisyys on vain kasvanut. Olen saanut paitsi uudella autolla ajamisen iloa, myös huolettomuutta mitä kaipasin.
Yksi asia on poikennut ennakkosuunnitelmista: ajaminen maistuu siinä määrin, että sopimuskilometrit tulevat ylittymään. Ne voi kuitenkin päivittää leasingyhtiön kanssa, ja kun sen tekee hyvissä ajoin, suurta yllätyskustannusta ei pääse tulemaan.
Autoilu maksaa aina. Mutta koska siitä pitää maksaa, miksi ei maksaisi asioista, joita arvostaa: kauneudesta, luotettavuudesta, mukavuudesta. Tiedän toki, että voisin päästä halvemmallakin, mutta maksan mielelläni siitä, että kun loksautan ovet auki, astun sisälle ja lähden liikkeelle, joka kerta vähän hymyilyttää. Tiedättehän sellaisen hieman pöllämystyneen, onnellisen hymyn?
Sami Turunen
Kirjoittaja on lahtelainen viestintäyrittäjä ja äärimmäisen kohtelias BMW-kuski.
