FARMARISTA PAKETTIAUTOKSI

Henkilöauton rekisteröiminen pakettiautoksi tuo säästöjä käyttövoimaverossa. Muutos kuitenkin rajoittaa henkilöiden kuljetusta.

Henkilöauton muuttaminen pakettiautoksi kannattaa, jos haluaa pienentää auton käyttövoimaveroa.

Muista kuin bensiinikäyttöisistä autoista maksettavan käyttövoimaveron, kansan suussa diesel-veron suuruus määräytyy ajoneuvon kokonaismassan perusteella. Vero on henkilöautossa 5,5 senttiä päivässä jokaiselta kokonaismassan alkavalta sadalta kilolta. Pakettiautossa se on vain kuudesosa siitä eli 0,9 senttiä.

Esimerkiksi isomman keskiluokan 1 650 kiloa painavassa diesel-farmarissa käyttövoimavero on henkilöautona noin 340 euroa vuodessa (0,935e/pv), pakettiautoksi muutettuna noin 56 euroa vuodessa (0,153e /pv).

Veron määrää eri muuttujilla voi kokeilla laskurilla:
https://www.traficom.fi/fi/liikenne/tieliikenne/ajoneuvoverolaskuri

Vuosittaisen ajoneuvoveron perusosaan (perusvero) muutoksella ei sen sijaan ole vaikutusta, koska se määräytyy kokonaismassan tai hiilidioksidipäästöjen perusteella.

Penkit pois ja lappu päälle

Jotta käyttövoimavero pienenee, se vaatii, että auton istuimet sijaitsevat yhdessä rivissä. Muutoksessa pakettiautoksi ylimääräiset istuimet – käytännössä takapenkit – pitää poistaa ja estää penkkien kiinnityspisteiden käyttö esimerkiksi hitsaamalla niiden päälle peitelevyt.

Lähtökohtaisesti muutos on ylipäätään mahdollinen, jos ajoneuvon korityypiksi on määritelty farmari tai ns. monikäyttöajoneuvo. Muutoksen hyväksyntä vaatii aina auton katsastamisen.

Vuonna 2017 henkilöautoja muutettiin pakettiautoiksi 5 313 kappaletta. Toisinpäin muutoksia tehtiin vajaa pari tuhatta.

Vakuutusmaksut muuttuvat

Muutos pakettiautoksi voi vaikuttaa myös liikenne- ja kaskovakuutusten hintaan, koska auton ajoneuvoluokka muuttuu. Vaikutus hintaan voi olla ylös- tai alaspäin, automerkistä ja -mallista riippuen. Asia kannattaa laskettaa omassa vakuutusyhtiössä, koska vakuutusten laskentaperusteet vaihtelevat yhtiöittäin.

Lähteet: Trafi / Matti Kurth, Mikko Nurmi, Maria Ikkala ja Petri Jolanki

Teksti: Sami Turunen