Fordin Kuga tosin seuraa aivan kannoilla. Tiguan perustuu Golfin perustekniikkaan ja se on ulkomitoiltaan luokkansa pienimmästä päästä. Ulkomuoto muistuttaa isoa Touaregia: keula on massiivinen ja peräylitys hyvin lyhyt. Track & Field -varustetasossa keulan alaosa on viistetty paremman maastokelpoisuuden saavuttamiseksi.
4,43-metrinen Tiguan on useimpia kilpailijoitaan 10-20 cm lyhyempi. Tiloissa sitä ei juurikaan huomaa: niin sisä- kuin tavaratilat ovat asiallisen kokoiset. Takapenkin muotoilu on hyvin mietoa ja istuintyyny vaakatasossa johtuen siitä, että monikäyttöisyys rajoittuu selkänojan kaatamiseen istuinosan päälle. Takaistuintilat ovat kaikkiin suuntiin väljät - tilaa on enemmän kuin useimmissa keskiluokan farmareissa. Leveys ei riitä kolmen aikuisen mukavaan matkustamiseen. Takaistuinta voi tarvittaessa siirtää 16 cm eteenpäin tavaratilan laajentamiseksi.
Tavaratilan tilavuus ja muodon selkeys ovat hyvää tasoa. Selkänojan taitto tapahtuu vapauttamalla selkänoja lenkistä vetämällä. Ylöspäin käännettäessä voimaa tarvitaan tarpeettoman paljon ja hommaan tarvitaan kaksi vapaata kättä.
Istuimet on sijoitettu korkealle niin edessä kuin takanakin. Leveähköihin kynnyksiin yhdistettynä riski sotkea housunpunttinsa on ilmeinen. Etuistuimien muotoilu on kaikilta osin onnistunut. Tiguanista näkee hyvin ulos ja kulmien arviointi on helppoa. Ongelmina on monen muun nykyauton tapaan paksut etupilarit ja toisaalta näkyvyys takaviistoon. Kääntöympyrän halkaisija on suurehko.
Tiguanin moottoreiksi tarjotaan alussa 1.4 TSI:tä (110 kW/150 hv) ja 2.0 TDI:tä (103 kW/140 hv). TDI on uuden sukupolven common rail -diesel, joka on merkittävästi aikaisempaa hiljaisempi käyntiääneltään. Moottori on ensimmäisenä käytössä Tiguanissa ja Audi A4:ssä. Audissa moottorin ääni oli eristetty paremmin. Tiguanissa kuuluu vaimea, mutta kireän oloinen naputus jo kevyestikin vedätettäessä. Moottori on vakiona varustettu hiukkassuodattimella. Käsivaihteisto on molemmissa moottorivaihtoehdoissa 6-vaihteinen, joten kepittämistä riittää.
Koeajoauto oli varustettu perinteisellä 6-vaihteisella automaattivaihteistolla, joka edustaa vaihtojen nykäisemättömyydellään aivan markkinoiden parhaimmistoa ja on tältä osin kirkkaasti edellä VW:n DSG-vaihtoehtoa, jonka etuna taas on taloudellisuus. Automaatin luvataan lisäävän Tiguanin kulutusta 0,3-0,4 litraa. Muilta osin automaatin käytös on tyypillistä dieselautomaateille. Vaihteiston ohjelmointi on bensakonetta vaativampaa kapean vetoalueen takia. Tiguanissa erityispiirteenä on voimakas nopeuden hidastuminen nostettaessa kaasupoljin ylös.
Tiguan painaa lähes 1700 kiloa ja se on jo melkoinen taakka 140-hevosvoimaiselle moottorille. Vauhdin keräämiseen vaaditaan aikaa, mutta vetoalueella pysyttäessä ohituskiihtyvyys on mallikasta.
Aasialaisten katumaasturien perusteella tuli aikoinaan leimattua koko keskiluokan katumaasturiluokka ajettavuudeltaan kehnoksi. Land Rover Freelander osoitti, että tämä ei ollut koko totuus ja Tiguan jatkaa samoilla linjoilla. Ajettavuus on hyvin henkilöautomaista eikä kallistelusta ole tietoakaan. Ohjaus on sähköisesti tehostettu, mutta lievää keskialueen tunnottomuutta lukuun ottamatta ohjaus on hyvä. Hitaassa nopeudessa ohjaus on miellyttävän kevyt. Suuntavakavuus on hyvä ja kaarrekäytös mallikasta. Koeajopäivän liukkailla keleillä Tiguan oli parhaimmillaan. Ajonvakautuksen toiminta oli miellyttävän huomaamatonta eikä takapyörien vedon kytkeytymisen hitaus häirinnyt monen kilpailijan tapaan. Korkean auton sivutuuliherkkyys jäi kokematta.
Tiguanin hieno ajettavuus on osittain tehty mukavuuden kustannuksella. Jousitus on nimittäin hyvin jäykkä ja hitaassa ajossa hieman epämukavan nypyttävä. Poikittaissaumat tuntuvat enemmän kuin 65-sarjan renkailla pitäisi. Suuremmat heitot ylittyvät sen sijaan miellyttävästi.
Melutasoltaan Tiguan on valitettavasti jäänyt katumaasturisarjaan, joka kamppailee toisessa luokassa samanhintaisten sedanien ja farmarien perässä. Rengasmelu on tuttuun tapaan pääasiallinen äänenlähde. Moottorin ääni on vaimennettu varsin hyvin.
Tiguanin kolme varustevaihtoehtoa ovat varsin lähellä toisiaan. Kaikkiin sisältyy mm. automaatti-ilmastointi, radio/cd, säädettävä keskikyynärnoja edessä, 6 turvatyynyä ja lämmitettävät lasinpesusuuttimet. Sport & Stylessä on lisäksi kevytmetallivanteet, urheilulliset etuistuimet ristiseläntuen säädöllä, lisää säilytyslokeroita ja kromilistoja. Maastovarusteltu Track & Field puolestaan tarjoaa perusmallin lisäksi mm. kevytmetallivanteet, alamäkihidastimen, ristiseläntuen säädön ja säilytyslokeroita. Molempien varustetasojen lisähinta perusmalli Trend & Funiin verrattuna on noin 1700 euroa.
Metalliväri maksaa 540 euroa. Muita varusteita on niputettu paketteihin. Koeajoautossa oli kääntyvät xenon-valot ja pysäköintitutka edessä ja takana yhteishintaan 1250 euroa ja vakionopeussäädin hintaan 620 euroa. Näppärästi esiin taitettava vetokoukku maksaa 880 euroa.
Tiguanin kojetaulu on peräisin Golf Plussasta. Muoviratti ei näytä hyvältä 40 000 euron autossa. Parempaa tyyliä sen sijaan edustaa selkeä mittaristo ja ennen kaikkea arvokkaampaa vaikutelmaa antaa kosketusnäyttö, jolla hoidetaan mm. radion käyttö. Suomenkieltä laite ei tunne. Ratissa ei ole säätimiä. Vakionopeussäätimen käyttö hoidetaan vilkkuviiksellä. Ratkaisu ei ole kovinkaan helppo omaksua, mutta hieman paremmin käsillä kuin erillinen pieni viiksi. Ajotietokonetta käytetään vastaavasti lasinpesuviiksestä. Jarrutusvoiman annostelu polkimella oli jostakin syystä tavanomaista vaikeampaa. Seisontajarru on sähkötoiminen. Säilytyslokeroita ei perusmallissa ole kovinkaan paljon. Verhoiluväriksi on monia vaihtoehtoja. Sisustuksen viimeistelyn laatu on moitteetonta.
Tiguan on selkeästi aasiaiskilpailijoita etevämpi auto ja sen hinta on kilpailijoiden tasolla. Niinpä myyntimenestys on taattu. Yhtenä kilpailuvalttina on automaattivaihteisto dieselissä, joka puuttuu monilta kilpailijoilta.
