Etusivu / Artikkelit / Koeajo: Peugeot e-308 - Jättää liikaa toivomisen varaa

Koeajo: Peugeot e-308 - Jättää liikaa toivomisen varaa

Jaakko Isoniemi

Julkaistu: 11.3.2024 , Päivitetty: 11.3.2024 14.37

Peugeotin auto täyttää täyssähköisen farmarin määritelmän ja siinä on hyvä tavaratila. Siihen ne hyvät puolet sitten loppuvatkin.

Koeajo: Peugeot e-308 - Jättää liikaa toivomisen varaa

Uusi päivä, uusi huono sähköauto Stellantikselta. Peugeot e-308 SW on oikeastaan aika ikoninen laite. Siihen on samaan aikaan saatu kaikki konsernin sähköautojen huonot puolet ja pilattua iso osa muiden konsernituotteiden hyvistä puolista.

Avataanpa tilannetta vähän. Kyseessä on liikevaihdolla mitattuna maailman kolmanneksi suurin autokonserni, jonka brändejä ovat Peugeotin lisäksi muun muassa Opel, Citroen, Chrysler ja Alfa Romeo. Vuosi sitten yhtiö kaappasi Vuoden auto Euroopassa -tunnustuksen Jeep Avengerilla. Ajoin sen kesällä ja pidin autosta.

Sittemmin maailma on muuttunut, sähköautojen hinnat ovat laskeneet ja rahalle saatava vastine parantunut. Lisäksi olen ajanut ihan samalla voimalinjalla varustettuja autoja Suomen talvessa. Jeep ei saisi moisia tähtiä, jos testaisin sen tänään.

Stellantiksen tapa toteuttaa tällä hetkellä markkinoilla olevia sähköautojaan on tuupata niihin tismalleen tai lähes sama akku ja ihan sama moottori. Pienissä autoissa se on riittävä ja miellyttävä, kuten e-208:ssa, isommat ovat sähköautoiksi varsin laiskoja. Toki tilanne on edelliseen sukupolveen verrattuna parantunut, mutta hyvä se ei ole vieläkään.

Järjestelmä on autoissa sama. Se ei tarjoa mitään tukea sähköiseen ajamiseen ja autojen kilometrimittari on umpisurkea heti kun keli on vähänkään viileämpi tai taivaalta tulee tavaraa. Tästä aiheesta lisää Iltalehden Peugeot e-208 koeajossa.

Peugeot e-308 SW on sellainen ”himoittu sähköfarmari”, kuten suomalainen automedia haluaa toitottaa. Se ei valitettavasti ole vastaus tähän oletettavaan kaipuuseen. Ja jos joku jäi asiaa miettimään, tämä on niitä autoja, joihin Stellantiksen voimalinja on liian heiveröinen.

Toinen koko sähkömallistoa vaivaava epidemia on hinnoittelu. Autojen ominaisuudet eivät yksinkertaisesti vastaa niille asetettua hintalappua. Se ei muutu tässäkään autossa. Kaiken hyvän lisäksi varustelu on oikeastaan aika surkea. Penkit eivät ole sähkösäätöiset, äänentoisto on tukkoinen, avaimetonta kulkua ei ole ja täydestä kameranäkymästäkin saa maksaa lisähintaa.

Joissakin Stellantiksen ja Peugeotin autoissa on suorastaan erinomaiset AGR-sertifioidut penkit, mutta tästä sähköautosta ne on riisuttu pois. Jos sellaisen haluaisi, pitää ensin ottaa GT-varustelu (2 600 euroa ekstraa) ja lyödä tonni päälle. Polttomoottirkäyttöiseen Allure-varustetasoon perusmuotoinen AGR-penkki kuuluu ja niissä GT:llä saa myös sähkökäyttöisen ilman lisähintaa. Penkkiaiheesta lisää vähän myöhemmin.

Äänentoisto ja penkit ovat hyviä esimerkkejä siitä, miten valmistaja pyrkii karsimaan omia menojaan halpisauton osilla ja yrittää silti nyhtää asiakkaalta ihan eri tason auton hintaa.

Jopa ohjaus petti

Usein olen muuten tykännyt Stellantiksen autojen ohjauksesta ja alustasta. Ajettavuus on tyypillisesti varsin kunnossa ja tälläkin kertaa alusta pelittää ihan kohtalaisen hyvin. Se voisi toimia tipan paremmin isoissa töyssyissä, mutta ei siinä varsinaisesti mitään vikaa ole.

Ohjaus taas yllätti tällä kertaa, huonoon suuntaan. Se on keskialueella ylitehostettu, totaalisen tunnoton, myös nopeudessa ja myös Sport-ajotilassa, joka aiheuttaa usein tahatonta ohjausliikettä suoraa tietä ajellessa.

Peugeot on toteuttanut autoissaan mittariston siten, että sitä tiirataan ratin yli. Ratkaisu on toimiessaan erittäin toimiva ja vie oikeastaan tuulilasinäytön tarpeen pois. Koeajamieni e-208:n, 408:n ja 508:n kohdalla toteutus on hyvä.

Mutta ei tässä autossa. Isoin kompastuskivi omalla kohdallani oli penkki. Jos halusin nähdä mittariston kokonaan, jakkara piti pumpata yllättävän korkealle, mikä ei ole hyvä asia jalkojen asennon kannalta. Istumamukavuudesta tulee sanalla sanoen surkea, kun jalat eivät pääse lepäämän penkkiä vasten.

Lisäksi löysin autosta ihan uuden puolen: mittaristo vilkkui ajoittain. Ei siis jatkuvasti. Tämä osui kohdalle puolen tusinan kertaa viiden päivän aikana.

Järjestelmän käytettävyys on samaa kamaa kuin useimmissa konsernin tuotteissa eli sekavaa. Tässä vielä kokemusta sävyttää animoitu ruudun vaihto, joka hidastaa käyttöä. Viisi ohjelmoitavaa kosketuspainiketta sentään on askel oikeaan suuntaan. Järjestelmästä voi lukea lisää esimerkiksi Opel Astra Electricin tai Opel Astra GSe PHEVn koeajoista.