Etusivu / Artikkelit / Koeajo: Skoda Enyaq 85 – Hyvästä on tullut vieläkin parempi

Koeajo: Skoda Enyaq 85 – Hyvästä on tullut vieläkin parempi

Jaakko Isoniemi

Julkaistu: 28.3.2024 , Päivitetty: 28.3.2024 12.20

Uudistunut Enyaq on paremmin varusteltu, nopeampi ja käytettävämpi kuin ennen. Myös hinta on pudonnut. Muutokset olivat tarpeellisia.

Koeajo: Skoda Enyaq 85 – Hyvästä on tullut vieläkin parempi

Keskikokoisten perhekatumaasturien sarja on sähköautoissa niin kilpailtu, ettei paikoilleen kannata pitkäksi aikaa jäädä. Teslan kiristettyä hintaruuvia ja nostettua Model Y:n maailman myydyimmäksi automalliksi, kilpailijoiden oli pakko reagoida. Hinnat putosivat, autot paranivat.

Näin kävi myös Suomessa varsin suositulle, loppuvuodesta 2020 markkinoille tulleelle Skoda Enyaqille, joka on ensirekisteröinneillä mitattuna Suomen kaikkien aikojen toiseksi suosituin sähköauto. Samalle alustalle rakennetuista autoista Volkswagen ID.4 löytyy kolmossijalta ja myös Audi Q4 mahtuu kärkikymmenikköön.

Enyaq oli lisäksi Vuoden auto Suomessa 2022. Miten hyvästä tehdään vielä parempi?

Ehkä yksi Enyaqin heikkouksista oli suhteellisen laiska voimalinja kilpailijoihin verrattuna. Siihen on ainakin panostettu, sillä auto on saanut valtavasti lisää potkua. Tarkemmin sanottuna taka-akselin uusi sähkömoottori on saanut 60 kilowattia tehoa ja 235 newtonmetriä vääntöä lisää.

Nyt jopa takavetoversiosta irtoaa 210 kW (282 hv) ja aiempaan Enyaq 80:aan verrattuna kiihtyvyydestä sataseen on pudonnut liki kaksi sekuntia pois. Eipä jää enää Skodallakaan jalkoihin.

Samalla on parantunut pikalatausteho. Piikki on nelivetoversiossa nyt 175 kW ja 10-80 % väliin menee kahdeksan minuuttia vähemmän. Se ei valitettavasti koske tätä takavetoista, joka saa tyytyä 135 kW:n huipputehoon.

Ja mikä ah ihaninta, VW on saanut uusiin konserniautoihinsa akun esilämmityksen, joka toimii yksinkertaisesti kytkemällä sen päälle napista. Kirsikkana tässä kakussa on, että auto osaa myös kertoa senhetkisen maksimilataustehon, keston optimilämpötilan saavuttamiseen ja maksimilataustehon rajan, joka lämmittämisellä voidaan saavuttaa, jos akku on esimerkiksi liian tyhjä täydelliseen lämmittämiseen tai liian täynnä päästäkseen käyrän huippuun.

Parannusta on tapahtunut myös järjestelmässä. VW-konsernin softaongelmat näyttävät olevan takanapäin. Vielä pari vuotta sitten saattoi pitää voittona, jos softa meni vain kerran jumiin ajon aikana. Nyt mitään bugeja ei tullut vastaan. Käytettävyydessä, reagointinopeudessa ja informaation esittämisessä olisi vielä jonkin verran viilaamista, mutta parannukset aiempiin versioihin ovat huomattavia ja nyt käsissä on ihan aidosti toimiva järjestelmä.

Luulot pois

Ajossa tehonlisäyksen huomaa. Lähes 300 hevosta takana on varsin paljon ja kannattaa muistaa, että luistonesto- ja ajonvakautusjärjestelmät ovat kivoja kavereita, tässä autossa myös hyvin toimivia, mutta eivät tee ihmeitä. Täyskiihdytyksissä auto saattaa liukkaalla pinnalla hieman vikuroida, pääosin kuskin paikalla voi olla levollisin mielin.

Etenkin tällaista lainausmerkeissä coupé/sportback -tyylistä Enyaqia saattaa erehtyä luulemaan sporttiseksi autoksi, mutta sitä se ei ole. Luulotauti vaivaa myös alustaa, sillä viritys on perhemaasturille kireän puoleinen ja pehmeämpi ote olisi toiminut paremmin. Varsinaisesti epämukavaksi sitä ei voi moittia.

Lisäksi hitaanpuoleinen ohjaus yhdistettynä isoon rattiin saa auton tuntumaan kokoistaan isommalta.

Äänieristys voisi olla parempikin, mutta yleisesti ottaen ratin takana viihtyy hyvin pitkiäkin aikoja. Ajoavustimet ovat toimivat ja vakiovarustukseen kaistallapito on hyvä.

Muita huomionarvoisia varusteluasioita ovat vakiona halvimpaankin malliin kuuluvat matriisiajovalot, sähkötoiminen ja kosketuksetta aukeava takaluukku sekä sähkösäätöinen kuskin penkki muistilla.

Moitteista huolimatta täytyy todeta, että ajaminen on miellyttävää. Ei vain kannata luulla autolta liikoja.

Sitä samaa

Vanhat hyvät puolet eli etenkin tilankäyttö ovat ennallaan. Keskikonsoli on erinomainen ja kyynärnojan kulmaa pystyy säätämään. Tavara- ja pääntilaa tämä koriversio toki syö, mutta takapenkillä pystyy ihan hyvin istumaan, kunhan ei kovin pitkää ihmistä laita keskipenkille. Takakontissa on hienosti litroja ja hieman lastauskynnystä.

Mainio pikkuvaruste on taakse keskelle lattiaa laitettu irrotettava lokerikko. Perheautolle mukavia ominaisuuksia ovat myös etupenkiltä löytyvät Isofix-kiinnikkeet ja helposti turhautuvien pienten takamatkustajien mukavuutta parantavat ikkunaverhot.

Käytettävyys on rattia myöten aika lailla kunnossa, sillä tässä autossa on ihan fyysiset painikkeet ja rullat. Keskinäytön alta löytyy joitakin muita fyysisiä painikkeita, jotka helpottavat järjestelmän käyttöä.

Itse käyttöjärjestelmä on siis jo aika hyvä. Viikon aikana siihen ei ehtinyt aivan vielä päästä täysin sinuiksi, sillä pikavalintapainikkeita on ruudulla runsaasti ja vie aikansa, että tällaiset pääsevät selkäytimeen saakka. Jos jotain, systeemiltä toivoisi vähän parempaa informaatiotarjontaa. Usein saadakseen jonkin tiedon, joka olisi voinut olla jo valmiiksi esillä, joutuu tekemään ylimääräisen klikkauksen. Esimerkiksi navigoitaessa varaustiedon määränpäässä joutuu etsimään alavalikosta.

Mittaristosta voisi myös ottaa enemmän irti. Näyttö on toki pieni, mutta esimerkiksi akun lämmittimen toiminnasta olisi kiva saada jokin symboli johonkin.

Erinomaisen muokattava tämä nykyinen järjestelmä on. Isoon näyttöön voi räätälöidä juuri itseään miellyttävän näkymän. Ylälaitaan saa omat pikavalintansa ja alalaitaan omansa.

Yhden asian kanssa en päässyt sinuiksi ja se on ilmastointi. Autossa on nappi, jonka pitäisi keskittää lämpö jaloille, mutta kaikista yrityksistä huolimatta polvissa ja etureisissä tuntui toisinaan vilpoisalta, vaikka muu auto olisikin ollut lämmin.