Maamme hallitus päätti kuluneella viikolla massiivisesta 5,5 miljardin euron lisätalousarviosta. Samaan aikaan miinusmerkkisiä ennätyksiä paukuteltiin autoalan julkaistua toukokuun uusien autojen ensirekisteröintitilastot.
Todennäköisesti valtaosa alan noin 50 000 työllistämästä odotti varovaisen toiveikkaana otsikoiden kertovan uudesta autojen romutuspalkkiokampanjasta, jolla olisi saatu puhallettu edes henkäys happea automyynnin hiipuvaan nuotioon.
Toive oli turha.
Se, ettei uutta romutuspalkkiokampanjaa ole näköpiirissä, tuntuu lähes käsittämättömältä. Traficomin toteuttaman vuoden 2018 kampanjan vaikuttavuusarvion mukaan valtio kun keräsi romutuskampanjan kautta ostetuista autoista 15,9 miljoonaa euroa autoveroa. Se oli 8,7 miljoonaa enemmän, kuin mitä kampanjaan käytettiin euroja.
Tästä on pakko vetää johtopäätös, että kyseessä oli nykyisen hallituksen arvovalinta. Yksityisautoilun edistäminen ei yksinkertaisesti mahdu jonkin tai joidenkin puolueiden listalle. Ei sitten millään, vaikka pienellä kädenojennuksella olisi saatu kerrytettyä valtion velkaantuvaan kassaan lisää euroja ja muutettua nykyistä autokantaa puhtaammaksi ja turvallisemmaksi. Nykyisessä tilanteessa vaakalaudalla on myös autoalan työpaikat.
Tuntuu täysin järjettömältä.
Auto ja autoilu ei ole ylellisyyttä, tai ainakaan sen ei pitäisi olla. Auto on valtaosassa suomalaisia perheitä arjen sujuvuuden ja vaivattomuuden kannalta lähes välttämättömyys. Kalliita autoja tunnutaan pidettävän ainakin tietyissä piireissä vain rikkaiden yksinoikeutena, mikä on sinänsä toki ymmärrettävää, jos oma elinpiiri ei ulotu Linnanmäkeä pohjoisemmaksi. Autot kun tuppaavat olemaan kantakaupungissa keskimääräistä kalliimpia.
Vielä muutama fakta vuoden 2018 romutuskampanjan vaikuttavuusarviosta
Vuonna 2018 romutuskampanjan kautta poistettiin liikennekäytöstä yhteensä 6569 henkilöautoa. Niiden keskimääräinen ikä oli 17,3 vuotta ja keskimääräiset NEDC-mittaustavan mukaiset CO2-päästöt 169,6 grammaa kilometriltä. Polttoainetta kyseiset autot kuluttivat keskimäärin 7,0 litraa sadalla kilometrillä.
Nuo autot vaihtuivat pääsääntöisesti pienipäästöisiin ajoneuvoihin, sillä kampanjan kautta hankittujen autojen keskimääräiset CO2-päästöt olivat 100,1 grammaa kilometriltä ja polttoaineenkulutus 4,6 litraa sadalla kilometrillä.
Kun romutettujen autojen keskimääräinen 13 830 kilometrin vuotuinen ajomäärä otetaan huomioon, kampanjan avulla hankittujen ajoneuvojen positiivinen vaikutus päästöihin oli seuraavanlainen:
- Vuodessa 6 314 tonnia vähemmän hiilidioksidia ilmakehään
- 2 180 382 litraa vähemmän kulutettua polttoainetta vuodessa
Olisi toivonut ja kuvitellut, että tämän suuruinen ilmasto- ja verokertymäteko olisi mahtunut hallituksen mittaluokaltaan hillittömään lisätalousarvioon.
Kirjoittaja kuljettaa perhettään Kehä 1:n sisäpuolisessa kuplassa 3,5 litraa bensaa sadalla kilometrillä syövällä hybridiautolla puolen kilometrin päässä sijaitsevasta lähijuna-asemasta huolimatta.
