Etusivu / Artikkelit / Koeajo: Peugeot e-208: Loistava kaupunkiauto

Koeajo: Peugeot e-208: Loistava kaupunkiauto

Jaakko Isoniemi

Julkaistu: 16.2.2024 , Päivitetty: 16.2.2024 15.47

Peugeot ei ole ehkä osannut päättää, kenelle e-208 on tehty. Pelkkänä kaupunkiautona se on upea, mutta siihen käyttöön ehkä liian isoakkuinen ja kallis.

Koeajo: Peugeot e-208: Loistava kaupunkiauto

No nyt on kuuma kirppu. Peugeot e-208 GT-varustelutasolla näyttää jo parkkiruudussa siltä, että menohaluja olisi ja kurviin on kiva ajaa.

Stellantis-konserni on hiljattain päivittänyt oikeastaan kaikkiin sähköautomalleihinsa hieman isompaa akkua ja parempaa voimalinjaa, joista tähän B-segmentin autoon on laitettu vielä tipan pienempi akku, mutta tehot on tuotu muun linjaston tasolle 156 hevosvoimaan.

Auto on kuitenkin pienempi ja sitä myötä toimintamatka nousee 400 kilometrin kieppeille eli samoihin numeroihin kuin kolme kilowattituntia suuremman patterin omaavissa konsernituotteissa.

Toisaalta väliäkö tuolla, tämän kokoluokan autot on pääsääntöisesti tarkoitettu kaupunkiajoon. Siillä osastolla tämä auto loistaa.

Kuten todettua, e-208 on pieni ja kevyehkö viistoperä ja vähän isommissa autoissa verrattain laiskalta tuntuva voimalinja toimii jo paljon paremmin. Auto on sähäkkä, siinä on sellaista hot hatchin henkeä, vaikka mitään repiviä kiihdytyslukemia se ei toki tarjoile.

Ajaminen on yksinkertaisesti kivaa. Ohjaus onnistuu olemaan sekä miellyttävä että nopea ja tarkka. Alusta toimii samaten aivan mahtavan hyvin niin mutkissa kuin suorilla ja epätasaisilla pinnoilla. Yleensä tupataan sanoa, että tämän kokoluokan pikkuautoissa ajettavuudella on iso merkitys kokonaisvaikutelmaan ja Peugeot on suorastaan naulannut sen puolen. Koeajolle ei valitettavasti osunut kunnollisia jääkelejä, eli tunnokkuudesta on vaikea sanoa mitään varmaa. Totaalieristetyltä se ei tuntunut ja keveni mukavasti matalissa nopeuksissa.

Äänet on saatu kokoluokkaan nähden hyvin eristettyä. Poljintuntuma on kohtalaisen hyvä jarrun osalta. Kaasuvaste muuttuu ajotilan mukaan ärhäkämmäksi tai vaisummaksi.

Muotoilun juhlaa

Kuljettamisosatolla siis kaikki hyvin. Samaa voi sanoa muotoilusta. Stellantis on onnistunut uutuusautoissaan mielestäni kautta linjan erinomaisesti, katsokaa vaikka uutta Opel Astraa tai oikeastaan mitä tahansa päivitettyä Peugeotia.

Erityisesti tällä leijonamerkillä autoista on saatu hykerryttävän hyvännäköisiä. Suosittelen vilkaisemaan myös taidonnäytteen nimeltä 508.

Sisätiloissa on samaa hienoutta ja eleganssia. Peugeot hivelee silmää. Kiva yksityiskohta on niin sanottu 3D-mittaristo, josta ei ehkä ole muuta kuin esteettistä hyötyä. Keskikonsolissa on hieman sitä naarmuuntuvaa pianomustaa, mutta muuten materiaalit ovat tyylikkäitä ja laadukkaan tuntuisia.

Tässä varustetasossa sisätilojen ja mittariston keltaiset yksityiskohdat tukevat vielä hienosti auton ulkoväriä. Kannattaa muuten huomioida, että koeajoauton upea ”Agueda Yellow ” on perusväri. Jos haluat jonkin tylsän värin, saat maksaa siitä lisähintaa.

Jalka osuu jarruun

Tilapuolella auto on B-segmenttiläisenä tietysti pieni ja siinä on pienen auton ongelmat. Ajoasennon kanssa minulla oli hieman haasteita. Penkin sai joten kuten 182-senttiselle varrelleni sopivaksi ja kyynärpäät tuettua. Silti väkisinkin jäi fiilis, että lyhyempi kuljettaja istuisi tässä paremmin. Reisituki jäi odotetusti vaillinaiseksi, mutta mukavista penkeistä on kyse.

Toinen ja suurempi haaste tuli polkimien sijoittelusta ja lattian muotoilusta. Oikea jalka jää väkisin pieneen kulmaan voimapolkimeen nähden ja isoilla talvikengillä jalalla oli poljinta vaihtaessa taipumus hipaista jarrua.

Takapenkille taas on turha kuvitellakaan mahtuvansa. Keskimittaisen mieskuljettajan takana ei istu edes lapsi. Toki tämä on jälleen ihan odotettua. Samaan odotettuun laariin menee takakontti, jonka lastauskynnys on todella syvä. Tilaa sinne on saatu yli 300 litraa, mikä on ihan ok.

Mitään sähköautoteknologian mukanaan tuomia hyviä puolia tilaosastolla ei ole, sillä tälle alustalle tehdään myös muita voimalinjoja. Takana on siis kunnon möykky ja etukonttia ei ole. Keskikonsoli on silti yllättävän tilava.

Tuhoon tuomittu järjestelmä

Poljinsijoittelun ohella isoin miinus käyttökokemukseen tulee tietoviihdejärjestelmästä. Nämä sähköautot eivät vain tarjoa mitään apuja kuljettajan tueksi ja jäljellä olevien kilometrien mittari on talvella tai hankalissa kelioloissa lievästi ilmaistuna epäluotettava. Ehkä tässä autossa se ei niin haittaa, jos harrastaa pääosin nurkka-ajoa kaupungissa. Maan- tai moottoriteille mennessä on syytä tuntea auto, sillä se ei itse itseään tunne.

Akun esilämmitystä ei ole, joten lataustehot jäävät talvella vaatimattomiksi. Sain piikkitehoksi tunnin ajelun jälkeen vajaat 50 kW, kun pakkasta oli viitisen astetta. Kilometrejä ei siis kerry kovin nopeasti kylmällä.

Navigointi, jos sellaisen lisävarusteen ruksii, ei sisällä reitittävää navigointia. Ehkä siitä ei kannata maksaa, jos on tottunut parittamaan kännykkänsä autoon. Tässä se sujuu langattomasti.

Jos sujuu. Tietoviihdejärjestelmä on nimittäin buginen ja epäluotettava ja Bluetooth-yhteys pätki tässä autossa jopa enemmän kuin muissa kokeilemissani konsernituotteista.

Ajoavustimet ovat Stellantiksen laitteissa olleet omaan makuuni sopivia. Tässä autossa en vain päässyt kokemaan adaptiivisen vakionopeudensäätimen toimintaa, sillä koeajoon osuivat pahimmat kurakelit ja viesti näytöllä oli jatkuvasti ”epäsopivat olosuhteet”.

Kokonaisuutena ajatellen auto on tietynlainen väliinputoaja. Se on pieni ja kaupunkiautoksi suunniteltu, mutta siinä on patteria pidempiäkin matkoja varten. Tästä jos viilaisi kymppitonnin hinnasta ja 10 kWh akusta, se voisi saavuttaa jonkinlaista suosiota, sillä sähköajon puutteet toteutuvat oikeasti vasta pidemmillä matkoilla.