Etusivu / Artikkelit / Koeajo: Open Grandland GSe – Nelivetoinen tehomaasturi

Koeajo: Open Grandland GSe – Nelivetoinen tehomaasturi

Arttu Toivonen

Julkaistu: 5.7.2023 , Päivitetty: 5.7.2023 13.49

Opel maustoi ylemmän keskikokoluokan Grandland:in kireällä lataushybriditekniikalla ja heitti soppaan vielä sporttihenkisen alustan. Tämä jälkimmäinen onkin auton kompastuskivi

Koeajo: Open Grandland GSe – Nelivetoinen tehomaasturi

PSA:n, sittemmin Stellantiksen syliin päätynyt Opel on luopunut jo jonkin aikaa sitten kokonaan omaa suunnittelua olevista automalleista. Toki Opelin Suomen verkkosivuilla näkyy vielä Insigniaa olevan tarjolla tätä juttua kirjoitettaessa, mutta kyseessä ovat viimeiset varastoautot. Uusia ei voi enää tilata.

Nykymallistosta Grandland on sekin siis omaa sukuaan Peugeot tai Citroën, ja kaikkein lähimpänä se lienee ensin mainitun 5008:ia. Grandlandin imago ei ole tähän asti ollut erityisen ylellinen eikä sporttinen, mutta tähän jälkimmäiseen puutokseen Opel julkaisi lääkkeen nimeltä GSe.

Keväällä Espanjan auringon alla tapahtuneen ensiesittelyn jälkeen veimme voimisteluhenkisen lataushybridi-Opelin kotimaiselle tieverkolle.

Eroja tavanomaiseen

GSe tuotiin siis melko suurella rummutuksella Grandland-mallistoon. Samalla 300-hevosvoimaisella tekniikalla Opel tosin oli myynyt Grandlandin lataushybridiversiota ilman että automallille olisi vedetty verkkarit päälle ja lenkkarit jalkaan, joten sinänsä kyseisessä voimalinjassa ei ollut mitään uutta.

Se mitä GSe -varustetaso toi mukanaan, oli jämäkämpi alusta Konin selektiivisillä eli iskun taajuuden mukaan vaimennustasoaan muuttavilla FSD-iskunvaimentimilla sporttipenkit ja hieman tavallista nopeammaksi välitetty ohjaus. Samoin Opelin menneisyyteen viittaava vannemalli sekä musta konepelti ja katto ovat GSe-version yksinoikeuksia.

Sen sijaan voimalinja on sama sekä GSe:ssä, että ”tavallisessa” Grandland PHEV:ssa: konepellin alla raksuttelee Stellantiksen 1,6-litrainen, nelisylinterinen bensiiniturbomoottori.

Mekaanista yhteyttä etu- ja taka-akselien välillä ei ole, vaan takaveto on toteutettu taakse asennetulla 113-hevosvoimaisella sähkömoottorilla.

Edestä löytyy vielä toinen, 110-hevosvoimainen sähkövoimalinja avustamasta bensiinimoottoria. Järjestelmän yhteisteho on kuitenkin ”vain” 300 hevosvoimaa ja 520 newtonmetriä.

Liioiteltua jämäkkyyttä

Espanjassa ajettuna Grandland GSe vaikutti jo ihan mukiinmenevältä tuotteelta, vaikka herätti kysymyksiä, onko GSe hintansa arvoinen ja tarvitsiko Opel Grandlandiin moista terävöittämistä.

Noita intuitiosta kummunneita kysymyksiä olisi siihen aikaan ehkä voinut tutkiskella itsekseen hieman pidempään, sillä kotimaiselle tieverkolle tuotuna GSe:stä paljastui muutamia puolia, jotka vielä biljardipöytää muistuttavilla espanjalaisilla väylillä pysyivät piilossa.

Suomalaisella tieverkolla nimittäin GSe:n alusta alkaa vaikuttamaan nopeasti melko pintakovalta ja hieman nypyttävältä. Asvaltin epätasaisuudet, laineet ja saumat tuntuvat läpi melko tehokkaasti: ei aivan yhtä armottomana rankaisuna kuin vaikkapa Teslan pienemmissä malleissa, mutta silti sellaisena mihin katumaasturia ostava ei välttämättä ole varautunut.

Ei edes sellainen, joka on ostamassa urheilulliseksi säädeltyä versiota tavallisesta lataushybridikatumaasturista. Jos tuolloin olin sitä mieltä, että Grandlandin normaalisti hieman pehmeähkö alusta kaipasi GSe:n mukanaan tuomaa terävöittämistä, en välttämättä enää ole samaa mieltä siitä.

Grandland GSe ei oikeastaan ole mukava ajettava, vaan alusta on jo häiritsevän kova. Tässä mielessä hinnastosta aiemmin löytynyt 300-hevosvoimainen lataushybridipainos olisi ollut ehkä jopa parempi ostos. Mutta palataan siihen myöhemmin.

Silti vaivaton

Grandland on nyt ulkoisesta sporttisuudesta huolimatta arkikäytössä ihan vaivaton auto. Se kääntyy kohtalaisen pienessä tilassa eikä pyörittely parkkipaikoilla ole kovinkaan työlästä, jos ei huomioi peruutuskameran melkoisen rakeista, kuin perunalla kuvattua kuvanlaatua.

Reilun 500 newtonmetrin vääntö ja 300 hevosvoiman huipputeho antavat Grandland GSe:lle ihan raikkaan suorituskyvyn. Pelkällä sähkoajollakin sillä pärjää liikenteen mukana hienosti.

Akulla GSe:n pitäisi päästä WLTP-standardin mukaan 63 kilometriä, mutta oikeassa elämässä bensiinimoottori hyrähtää käyntiin vajaan 50 kilometrin kohdalla, mikä sekin on tosin on aivan siedettävä lukema.

GSe:n tapauksessa vain lataaminen kannattaa, sillä vaikka Stellantiksen PureTech-moottoreihin siirtyminen on yleisesti laskenut Opelien keskimääräistä polttoaineenkulutusta, imuroi GSe akku tyhjänä sekalaisessa taajama-ajossa kuutisen litraa, moottoritiellä reilut kahdeksan litraa sadalla.

Varovaisella ajotyylillä kulutuksen saa vajoamaan viitosella alkaviin lukemiin. WLTP-syklillä keskikulutukseksi ilmoitetaan 1,2 litraa sadalla kilometrillä, ja mielenkiintoisesti GSe-version kerrotaan kuluttavan jopa hieman vähemmän kuin muiden lataushybridipainosten.

Mutta kannattiko se?

Grandland GSe:n kohdalla näkemys ja kokemus auton ajettavuudesta muuttui Espanjasta Suomeen melkoisesti, mutta kyse ei ole sinänsä auton huonoudesta – ei lainkaan. Sporttipainoksen alusta vain yksinkertaisesti on turhan pintakova siihen, että ajosta tulisi oikeasti nautinnollista.

Konin selektiivi-iskarien tapauksessa tosin niiden säätäminen jo tehtaalta aavistuksen mukavammaksi erityisesti pienten iskujen osalta ei luulisi olevan kovin vaikea tehtävä, mutta toki routavaurioisen Suomen osalta kyse on turhan pienestä markkina-alueesta.

Tässä päästään toiseen mieliharmiin. Opel on nimittäin pudottanut aiemmin mallistosta löytyneen nelivetoinen, ”normaalialustaisen” lataushybridin pois valikoimista.

GSe on ylhäisessä yksinäisessä nelivetoisena mallina, sillä muut lataushybridit ovat nyt etuvetoisia ja 225-hevosvoimaisia.

Mallistossa voisi olla paikkansa pehmeämmällä alustalla varustetulle nelivetoiselle lataushybridimallille, oli sen perässä sitten GSe-logo tai ei.

Hinta: 55 833 €