Useimmat muut valmistajat ovat todenneet, etteivät maastureiden ostajat välttämättä tarvitse maasto-ominaisuuksia. Perinteidensä mukaisesti Jeep on kuitenkin halunnut säilyttää täysverisen maastokelpoisuuden, joiden takia maantieominaisuuksissa joudutaan tekemään kompromisseja. Cherokee on perinteikäs mallinimi, mutta nykyinen pyöreälinjainen malli on esitelty vuonna 2001. Testattu auto oli malliston halvin 2,4-litrainen. Neliveto on manuaalivaihteisessa Cherokeessa tyypiltään kytkettävä.
Cherokee näyttää ja tuntuu aidolta maasturilta. Se näyttää suuremmalta kuin katumaasturit, mutta on esim. Honda CR-V:tä 8 cm lyhyempi. Koko paljastuu, kun avaa oven takaistuimelle. Ovi on auttamattoman kapea ja käynti takaistuimelle on vaikeaa housuja kuraamatta. Myös istuin on lyhyt ja istumamukavuus heikko. Sivutukea on kyllä mukavasti, mutta reisituki puuttuu. Tilaa on kohtuullisen hyvin, mutta ei yhtä paljon kuin CR-V:ssä.
Edessä tiloja rajoittaa leveä keskitunneli ja korkealla oleva lattia. Lattiaan verrattuna istuin on matalalla eikä siinä ole korkeussäätöä. Mukavaa ja tukevaa istuinta amerikkalaiselta on kai turha vaatia. Tavaratila on perusasennossaan lyhyt. Takaoven yläosan muodostaa kehyksetön ikkuna, joka nousee ylös. Alaosa varapyörineen kääntyy sivulle ja on raskas käsitellä. Takaoven sulkeminen on kaksivaiheinen. Ikkuna täytyy kääntää alas keskikohdastaan. Näkyvyys autosta on melko hyvä.
Cherokeen suorituskyky oli pettymys. 2,0-litraisiin katumaastureihin verrattuna 2,4-litrainen Cherokee on melko laiska. Lisäsijoitus V6- tai CRD-moottoriin on suositeltava.
Positiivisena huomiona ajettavuudesta jäi mieleen kelvollinen ohjaus. Kääntöympyrä oli pienempi kuin auton olemuksesta voisi arvata.
Melutaso on kohtuullinen. Maasturimaista tunnelmaa tuo kuitenkin voimansiirron ujellus. Myös tuulensuhinoita sivuikkunan tuntumasta kuuluu jo alhaisessa nopeudessa.
Toisin kuin monissa viime aikoina Eurooppaan tuoduissa amerikkalaisautoissa, Cherokeen varustelu on jo perusmallina (Sport) melko hyvä. Erityisesti turvavarustus on amerikkalaiseksi poikkeuksellinen: 8 turvatyynyä, ABS-jarrut ja takaistuimen keskipaikallakin rullavyö ja pääntuki. Mukavuusvarusteista mukana ovat manuaali-ilmastointi, radio/CD-soitin ja kauko-ohjattava keskuslukitus. Puutelistalle jäävät perushintaan istuinlämmittimet, ajovaloautomatiikka, takaistuimen keskikyynärnoja, ulkolämpömittari ja valonpesimet.
Hallintalaitteet ovat amerikkalaisautoissa hieman erilaiset. Osittain kysymys on tottumuksista, mutta esim. virta-avaimen irrottaminen viimeisen asennon sijasta toiseksi viimeisessä ja osittain valaisemattomat katkaisijat ihmetyttävät. Vaihdevipu on pitkä ja kaukana oikealla. Vaihdevipua käsiteltäessä tuntee, että rattaita siirrellään. Kytkimen käsittely vaatii myös tottumista. Vasemmalle jalalle ei ole tilaa kytkinpolkimen vasemmalla puolella. Auto on selvästikin suunniteltu automaattivaihteiseksi.
Sisustus on amerikkalaisautoksi hyvin viimeistelty. Tyylillisesti se ei edusta huippua, mutta on asiallinen. Säilytyslokeroita on niukasti. Lämmityslaite tuntui toimivan nopeasti.
Jeep on perinteidensä mukaisesti todellinen maastoauto. On ehkä väärin verrata sitä citymaastureihin. On kuitenkin vaikea keksiä maaston lisäksi ajo-olosuhdetta, jossa Cherokee olisi kotonaan. Tunnelma voisi olla toinen, jos auto olisi varustettu V6-moottorilla, automaattivaihteistolla ja sen yhteydessä tulevalla kehittyneemmällä nelivetoratkaisulla.
2,4-litrainen Cherokee on edullinen (38 570 euroa). 3,7 V6 maksaakin jo 47 800 euroa ja tasokkaampana Limited-mallina 53 700 euroa. 2.5 CRD:n hinta on myös 47 800 euroa (hinnat v.2002). Dieseliin ei automaattivaihteistoa saa. Diesel on hieman halvempi kuin Land Rover Discovery, mutta selvästi kalliimpi kuin Nissan Terrano II.
