Toyotalla on ollut kivikkoinen alku sähköautojen rakentajana. Sähköistettyjen autojen rakentajana se sen sijaan on tehnyt erinomaista työtä jo vuosikymmeniä.
Ensimmäisestä Priuksesta on kulunut liki kolme vuosikymmentä. Se tuli nimenomaan tunnetuksi maailman ensimmäisenä merkittävänä hybridiautona, joka ihastutti ympäristötietoisia vähäpäästöisyydellään. Nyt Priuksen viides sukupolvi on täällä ja saatavana Euroopassa ainoastaan ladattavana hybridinä, mikä on oikeastaan vain loogista.
Jo ensivilkaisu autoon on iloinen yllätys. Promokuvat eivät valehdelleet, sillä uusi Prius on hienon näköinen auto. Makuasioista voi toki kiistellä.
Tästä sen sijaan ei: Toyotan hybridivoimalinja on täydellinen, saumaton elämys. Priuksen kulloinkin käyttämän työntövoiman huomaa oikeastaan pelkästään mittaristosta, portaaton automaattivaihteisto on eleetön ja eteneminen sulavaa.
Suorastaan sähköautomaista.
Mahtavaa ajettavuutta
Kehitys kehittyy, sillä tyypillisesti kuolettavan laiskaan Priukseen on kerrankin saatu kunnolla tehoja, kun moottoreista irtoaa yhteensä 223 hevosvoimaa ja auto myös reagoi sähäkästi kuljettajansa komentoihin. Myös vaihteidenvaihdot ovat kuin sähköautoa parhaimmillaan, sillä menosuuntaa voi kätevästi vaihtaa lennosta ja pakki menee päälle, vaikka vauhtia olisi parkkeeraustilanteessa vielä kohtalaisen paljon. Keppimallinen vaihteenvalitsin on mainio käyttää.
Ajo-ominaisuuksiltaan auto onkin suorastaan mahtava paketti. Ohjaus on miellyttävä ja sopivan nopea ja alusta erinomaisen miellyttävä. Jousitus taklaa pienet epätasaisuudet ihanasti eivätkä isommat töyssyt ole yhtään sen ongelmallisempia. Homma vain yksinkertaisesti sanottuna toimii. Kaupunkiajon erinomaisuutta korostaa myös auton ketteryys.
Rekuperaatio on rankimmalla asetuksella miellyttävän voimakas. Sitä ei vain kovin helposti voi muuttaa esimerkiksi vaihdelavoilla tai -kepillä, onneksi sentään muisti pelaa tältä osin ja B:lle kytkettäessä auto käyttää kuljettajan mielivalintaa.
Sähköpuolella parannukset edelliseen ovat merkittäviä. Patteri on kasvanut 13,6 kilowattituntiin ja kuljettaa arviolta 72-86 kilometriä varustelusta eli käytännössä renkaista riippuen. Aerodynamiikka ja sähköajon tehokkuus ovat selvästi kunnossa.
Mikään lataushirmu auto ei tosin ole, sillä maksimiteho on 3,3 kW. Se tarkoittaa siis minimissään reilun neljän tunnin latausaikaa tyhjästä täyteen. Katolla on aurinkopaneeli, joka voi tuoda päivän aikana myös ihan täysin ilmaisia kilometrejä.
Ajomukavuuspuolella ainoa varsinainen miinus tulee rengasmelusta. Auto ei ole karekalla asfaltilla mitenkään hiljainen ja tässä kohtaa Toyotalla on parantamisen varaa, mutta on tämä sentään Corollaa parempi. Kannattaa toisin sanoen valita vähän enemmän kumia ja vähemmän vannetta mikäli mahdollista. Kilometrejäkin irtoaisi pienemmällä vanne- ja rengaskoolla 14 enemmän.
Akku syö tilan
Sisäpuolella ohjaamo on hyvin suunniteltu. Tämän varustetason tuuletetut penkit ovat aika mukavat ja säätövaraa löytyi riittämiin. Mittaristoa katsotaan ratin yli ja sen sijainti on suoraan ratin edessä, kun aiemmin se oli keskellä kojelautaa. Ratkaisu on hyvä ja varsin lähellä tuulilasinäytön antamaa kokemusta.
Keskikonsoli on hyvin hyödynnetty. Edestä löytyy kohtalaisen kokoinen lokero, jota voi käyttää syvänä tai hyödyntää ”salaista” lokeroa välipohjan alla. Mukitelineet sijaitsevat vaihdekepin edessä ja eivät siis häiritse muuta käyttöä, kännykälle löytyy kapea tila ja kyynärnojan alla on ihan kohtalainen säilytystila. Ovilokerot sen sijaan ovat ahtaat.
Taakse mahtuu hyvin istumaan, mutta pääntila loppuu nopeasti kesken. Auton suurin puute löytyy sitten takapenkkien takaa. Kontin vetoisuus on tyypillisesti heikossa laturihybridiluokassakin heikko. Niin sanottu hattuhylly lentänee nopeasti varastoon, sillä se on lähinnä tiellä kun konttiin haluaa jotain vähänkään korkeampaa. Yhden latausjohdon saa jemmaan välipohjan alle. Vetokoukkua tai kattotelinettä autoon ei saa.
Käytettävyyspuolella nappeja on takuulla riittämiin. Valitettavaa tosin on, että monia auton ominaisuuksia voi säätää vain ratin kautta ja rekuperaation voimakkuutta ei voi kätevästi säätää. Se pitää asettaa halutulle tasolle valikoista. B-asetus valitaan näppärästi vaihdekepistä. Pääosin kaikkien tärkeiden ominaisuuksien käyttäminen on helppoa.
Pienellä mennään ja sähköllä pitkälle
Ja kun uudesta mallista on kyse, tässäkin on se virkahenkilöiden pakottama vitsaus eli ”älykäs nopeusavustin”. Toisin sanoen, jos auton olettaman nopeusrajoituksen ylittää mittarin mukaan yhdellä kilometrillä, auto piippaa. Piippausääni on aika neutraali ja soi neljä kertaa. Sen jälkeen hälytys ei aktivoidu uudestaan, jos nopeuden pitää rajoituksen yläpuolella eli maan- ja moottoriteillä se ei häiritse. Mittarivirhe muuten oli sellaista viiden prosentin luokkaa.
Kaupunkiajoissa piipitykseen on joko totuttava tai kytkettävä se pois mittaristovalikon kautta, mikä ei ole kovin kätevää. Itseäni kilkatus ei viikon ajelun jälkeen enää ihmeemmin painanut, vaikka välillä se tuli kytkettyä pois ärsytyskynnyksen ylityttyä. Tässä pitää myös muistuttaa, ettei ominaisuus ole Toyotan keksintö vaan EU-pakko ja koska se pitää joka ajokerralla kytkeä erikseen pois, toivoisi autoon pikanäppäintä rattiin tai näyttöön, kuten moni muu valmistaja tekee.
Erittäin suuren hatunnoston ansaitsee kulutus. Tavallista taajamaa ja kehäteitä sisältäneessä reippaassa arkiajossa auto söi täysin tyhjällä patterilla korkeintaan 4,5 litraa satasella. Hissuttelemalla lukema putosi neljän pintaan. Sähkön kulutus on niin ikään varsin maltillista ja yksi akullinen vei koeajolla 72 kilometrin matkan, jälleen yhtään säästelemättä. Toisin sanoen kevytken.. jalkainen kuljettaja saavuttaa optimioloissa helposti WLTP-lukemat.
Varustepuolella ajoavustimet ovat Toyotalla todella hyvin toteutettuja ja autolla taittaa oikein mielellään pitkää matkaa. Kamerakuvat ovat kirkkaat ja peruutuskameran voi napinpainalluksella pestä. Näkymä peruutuspeilistä on suorastaan surkea, mutta siitä ei tarvitse välittää, sillä peilin voi vaihtaa kameranäytöksi.
Koeajossa ollut Premium-varustetaso tosin jättää kysymyksen, kannattaako siitä maksaa noin 5 000 euroa enemmän kuin keskimmäisestä Style-varustelusta? Mukaan tulee aurinkopaneelikatto, ilmastoidut etuistuimet, kuljettajan istuimen muistipaikat, lämmitettävät takasivuistuimet ja hieman kivempi istuinverhoilu. Muuan kollega kuulemma maksaisi, itse kallistuisin perusmallia 2 000 euroa kalliimpaan Style-varusteluun, joka vaikuttaa hyvinkin hintansa arvoiselta.
Toyota Prius Plug-in Hybrid
Hinta alk.: 43 980 € (koeajoauton hinta 51 530 €)
Tehdastakuu: 3 vuotta / 100 000 km
Hybridiakkuturva: 10 vuotta / 350 000 km
Tekniikka
Moottorit: Bensiini- ja sähkömoottori, ladattava hybridi
Polttomoottorin iskutilavuus: 1 987 cm3
Yhteisteho: 164 kW (223 hv)
Vääntömomentti: 190 Nm
Kulutus, yhdistetty (WLTP): 0,7 l / 100 km
CO2-päästöt: 16 g/km
Koeajokulutus tyhjällä akulla: 4,0-4,5 l / 100 km
Toimintamatka sähköllä (WLTP): 72 km (pienemmällä vannekoolla 86 km)
Toimintamatka koeajolla: 72 km
Voimansiirto: Etuveto, portaaton automaattivaihteisto
Akku
Kapasiteetti: 13,6 kWh
Latauspistoke: Type 2
Latausnopeus 0-100% AC, 3,3 kW (max): n. 4 h
Suorituskyky
Kiihtyvyys 0-100 km/h: 6,8 s
Huippunopeus: 177 km/h
Mitat
Pituus: 4 599 mm
Leveys: 1 782 mm
Korkeus: 1 430 mm
Akseliväli: 2 750 mm
Maavara: 137-144 mm
Tavaratila takana / penkit kaadettuna (litraa): 284 / ?
Testiauton rengaskoko: 195/50R19
Omamassa: 1 605 kg
Polttoainetankin koko: 40 l
Vetopaino jarruitta/jarruin: 0 / 0 kg
